Oma doula on lottovoitto pandemia-aikana

Kun intiimi työ siirretään etämuotoon

Harva työ sisältää niin intiimiä läsnäoloa ja läheisyyttä kuin doulan työ. Mitäs nyt, kun kaikkia kehoitetaan eristäytymään ja välttämään fyysisiä sosiaalisia kontakteja? Miten tehdään etänä työtä, johon normaaliolosuhteissa kuuluu oleellisena osana tapaamiset kasvokkain ja kosketus.

Vaikka doulan ammatti ja työ ovat jo varsin tuttuja suomalaisten keskuudessa, ei kyseessä ole sellainen vakiintunut ammattiryhmä, jonka työpanos nähtäisiin kriittisenä tällaisessa tilanteessa. Työtä on myös vaikea kuvitella järjestettäväksi etänä siinä missä esim. IT-alalla.

Tällainen aika kysyy meiltä luovuutta, joustavuutta ja sinnikkyyttä. Tämä aika voi myös entisestään kirkastaa meille ja muille, mistä doulan tuessa oikeastaan on kyse. Näemme työn hyvin synnytyskeskeisenä ja toki ihan itse oikeutetusti – synnyttäjälle on valtavasti hyötyä doulan jatkuvasta tuesta ja doulalle yksi työn palkitsevimpia asioita on saada olla mukana synnytyksessä. Kaikki kuitenkin alkaa jo ennen kuin synnytys osoittaa ensimmäisiä merkkejään ja päättyy vasta viikkoja sen jälkeen, kun vauva on syntynyt.

Doulasta hyötyy jo kauan ennen synnytystä

Doulilla on toki hyvin erilaisia sopimuksia, mutta lähtökohtaisesti siitä hetkestä, kun sopimus doulan ja asiakkaan välille syntyy, on doula käytettävissä kaikenlaiseen konsultaatioon synnytyksen jälkeiseen tapaamiseen asti. Odottajalla on siis henkilö, jolle hän voi laittaa viestiä ja soittaa aina kun mieleen tulee kysymyksiä, jokin huoli painaa mieltä, tai haluaa jakaa jotain ihanaa ihmisen kanssa, joka tuplaa onnen ja puolittaa huolen.

Ennen synnytystä doula ja asiakas tapaavat tavallisesti pari kolme kertaa. Näiden tapaamisten aikana käsitellään mahdollista edellistä synnytystä ja valmistaudutaan tulevaan. Perhe saa kaipaamaansa tietoa ja käytännön vinkkejä, doula ja perhe oppivat tuntemaan puolin ja toisin ja heidän välilleen syntyy luottamus – asiakas tietää, että joku on juuri hänen ja mahdollisen kumppaninsa tukena ja haluaa toimia juuri heidän tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti. Odottaja saa kuulla omista oikeuksistaan, paikallisen sairaalan tarjoamista kivunlievityskeinoista sekä käytänteistä ja harjoitella doulan kanssa synnytyksen kannalta olennaisia taitoja kuten rentoutumista ja kehon tasapainottamista. Samalla myös kumppani saa arvokkaita työkaluja puolisonsa tukemiseen ja kumppanusten välinen yhteyskin ehkä vahvistuu ja voimistuu.

En tiedä muista doulista, mutta itselläni synnytystuen osuus doulapaketissani on alle kolmasosa koko paketin hinnasta. Tämä monesti yllättää ja jopa järkyttää ihmisen, jonka mielikuvissa doula nimen omaan häärää synnytyksessä. Ja ymmärrettävästi se tuntuu monille siltä tärkeimmältä asialta, minkä haluaa, kun palkkaa itselleen doulan. Näenhän itsekin doulana juuri synnytyksen aikaisen tuen merkityksen ja hyödyn.

Uskallan silti väittää, että ihminen, joka on valmistautunut synnytykseen doulan kanssa ja joutuu syystä tai toisesta synnyttämään ilman doulansa fyysistä tukea paikan päällä, saa doulasta monia samoja hyötyjä kuin synnyttäjä, jolla oma doula on fyysisesti mukana. Itse en yhtä syöksysynnytystä lukuun ottamatta ole toistaiseksi koskaan joutunut olemaan poissa asiakkaani synnytyksestä ja synnytyksiä on takana jo reilusti yli 30. Hyvällä ammatillisella itsetunnolla varustettuna voin sanoa, että monessa synnytyksessä tukeni synnyttäjän vierellä on ollut todella tärkeää tai jopa ratkaisevaa – olen tsempannut monenlaisista kompastuskivistä yli, hieronut ja painanut tuntikausia niin, että asiakas on toiveensa mukaan synnyttänyt ilman lääkkeitä, ja käyttänyt esim. Spinning babies -tekniikoita, joiden avulla synnytys on saatu hyville raiteille. Tiedän kuitenkin, että asiakkaista suuri osa olisi selvinnyt synnytyksestä aivan yhtä upeasti – se luottamus, itsevarmuus ja tietotaito, jota heissä kaiken sen valmistautumisen ja aiempien kokemusten myötä oli, olisi kantanut heitä myös silloin, kun minä tai kukaan varadoulista ei olisi ollut paikalla. He olisivat tieneet, että tuolla jossain on se yksi ihminen, joka uskoo heihin ihan 100-prosenttisesta – heidän oma doulansa. Jo tieto siitä, että joku luottaa omaan kykyyn synnyttää ja selvitä kiperistä tilanteista, tuo valtavasti voimaa.

Parhaimmillaan doula tietyllä tavalla tekee itsensä tarpeettomaksi. Ja siltikin doula tietenkin ensisijaisesti on paikalla synnytyksessä, vaikka tietäisi perheen pärjäävän myös ilman hänen fyysistä läsnäoloaan. Näissä poikkeusolosuhteissa on kuitenkin tärkeä muistaa, että doulasta on valtavasti hyötyä ja tukea silloinkin, kun hän ei pääse mukaan sairaalaan tueksi. Oma doula on tänä aikana suorastaan lottovoitto. Monen mielen valtaa epävarmuus, huoli omasta ja vauvan sairastumisesta, ikävä omia läheisiä, omien vanhempien kaipuu kun opettelee uutta elämää vauvan kanssa. Juuri silloin doula tarjoaa korvaamattoman tuen ja vastaa viesteihin ja puheluihin löytäen ajan asiakkaalleen oman elämänsä keskellä. Tapaamiset voidaan järjestää myös etänä videopuhelun välityksellä. Myös synnytyksen aikana on mahdollisuus tukea etänä puhelimitse, viestein tai videoyhteyden avulla.

Keskitytään rajoitusten sijaan mahdollisuuksiin

Tällä hetkellä synnytystukihenkilöiden määrä on rajattu ymmärrettävästi yhteen. Viruksen leviämistä halutaan estää kaikin mahdollisin keinoin. On äärimmäisen tärkeää, että Suomessa on mahdollista ylipäänsä ottaa tukihenkilö synnytykseen, joissain maissa ei saa edes kumppani tulla mukaan. Se, että vain yksi tukihenkilö on sallittu, ei tarkoita sitä, että doula ei ole mukana synnytyksessä. Todennäköisesti tulemme elämään poikkeusaikaa muutaman kuukauden – entäpä jos synnyttäjän kumppani on sairas juuri, kun synnytyksen aika koittaa. Tällöin doula voi lähteä mukaan. Entä, jos kaikki isompien lasten potentiaaliset hoitajat ovat riskiryhmässä eivätkä voi auttaa ja puoliso jää hoitamaan isompia lapsia, kun synnytys käynnistyy – doula osallistuu synnytykseen, tai vaihtoehtoisesti jää hoitamaan lapsia. Doula voi myös tukea perhettä heidän omassa kodissaan ja näin ollen myös mahdollisesti lyhentää aikaa, joka synnyttäjän tarvitsee olla sairaalassa ennen vauvan syntymää. Voimme vain edetä päivä kerrallaan ja katsoa mikä tilanne on silloin, kun synnytys käynnistyy.

On tietenkin erittäin tärkeää toimia hyvin vastuullisesti. Tiedämme nyt, että virus voi tarttua jo oireettomasta ihmisestä. On doulan ja asiakkaan sovittavissa, onko doulan mahdollista tukea perhettä fyysisesti silloin, kun sekä doulan että asiakkaan perheet ovat täysin terveitä ja olleet ainakin kaksi viikkoa terveenä mahdollisen sairastumisen jälkeen, muunkin kuin koronan. Itse myös asiakkaideni hyväksi olen omaehtoisesti kotona (ja välillä työhuoneella jossa olen yksin) samoin kuin perheenjäseneni. Jokainen kontakti kodin ulkopuolella on tartuntariski ja tuota riskiä haluan välttää, jotta siinä tilanteessa, kun lähtisin tukemaan asiakastani joko kotiin tai sairaalaan, voisin tehdä sen turvallisesti ja hyvällä omatunnolla aiheuttamatta asiakkailleni ylimääräistä riskiä.

Näistä seikoista on tärkeä keskustella suoraan. Joten jos sinä olet palkannut doulan ja mietit, miten pitäisi toimia ja miten sopimuksenne käy, ota yhteys doulaasi, hän varmasti avustaa sinua mielellään ja pohtii vaihtoehtoja kanssasi. Jos sinulla on asiakas, jonka kanssa et vielä ole jutellut koronan vaikutuksesta asiakassuhteeseenne, ota asia reilusti puheeksi. Emme vielä tiedä, kuinka pitkään tämä poikkeustila kestää, joten on hyvä varmuuden vuoksi jutella asiasta vaikka laskettu aika häämöttäisi vasta kesällä tai myöhemmin. Molemmilla osapuolilla todennäköisesti on mukavampi ja varmempi olo, kun erilaisia vaihtoehtoja on voinut avoimesti pohtia ja tietää, että ei se toinen sieltä lähde minnekään, vaikka kaikki on nyt toisin kuin vielä muutama viikko sitten.

Tämä ei missään nimessä ole se hetki, kun kannattaa alkaa purkaa tehtyjä sopimuksia ja palauttaa rahoja, perua synnytyksiin osallistumista ja lopettaa hetkeksi koko doulapalvelujen tarjoamista. Sitä, että ei todennäköisesti pääse asiakkaansa synnytykseen tai saa omaa doulaansa synnytykseensä, saa surra. Kaikki turhautuminen, harmitus, kiukku, viha ja pettymys saavat tunteina tulla pintaan. Sitten voi päästää niistä irti, hengittää ja alkaa elää hetki ja päivä kerrallaan. Nähdä kaikki ne tavat ja mahdollisuudet, joilla doula voi palvella tässä meille niin uudenlaisessa ja eriskummallisessa tilanteessa. Kaikki on vielä mahdollista, myös hyvä synnytys ja vauvalle hyvä syntymä kaiken tämän pysäyttävän kaaoksen keskellä. Kaikki on mahdollista. Luotetaan siihen.

Ps. Odottaja, tilaa kuplaposti helpottamaan raskaus- ja synnytyskuplaan vaipumista. Maksuttomassa kirjesarjassa saat noin kuukauden ajan viisitoista viestiä harjoituksineen, ideoineen, rentoutuksineen ja ajatuksineen tukemaan hyvinvointiasi ja auttamaan sinua kääntymään sisäänpäin kaiken uutisoinnin keskellä.

Avoin kirje Salkkari-Sannille

Hei Sanni!

Olen seurannut raskauttasi mielenkiinnolla ja lämmöllä. Tiesi ei varmasti ole ollut helppo, mutta olet tehnyt ratkaisut, jotka sinulle ovat tuntuneet oikeilta ja seurannut sydämesi ääntä. Olen ylpeä siitä!

Olen huomannut, että sinua on välillä jännittänyt ja pelottanutkin kovasti. Lähipiirisi on yrittänyt kertoa ehkä tähän hetkeen sopimattomia kertomuksia ja synnytyskokemuksia. Kauhutarinoiden jakaminen ei kuitenkaan palvele ketään tässä vaiheessa. Sen sijaan tarvitset vahvistusta siihen, että pystyt synnyttämään, uskonvalamista siihen, että sinun kehosi on luotu synnyttämään.

Yhdessä vaiheessa pelkosi oli yltynyt niin kovaksi, että toivoit jo sektiota. Isoveljesi Kalle kuitenkin viisaasti totesi, että ei se niin vain onnistu. Sektio on valtava vatsanalueen leikkaus, jossa on aina riskinsä. Fysiologisesti etenevä alatiesynnytys on aina lähtökohtaisesti turvallisin niin äidille kuin vauvalle, ja sektiota ei ole syytä tehdä ilman painavaa lääketieteellistä perustetta.

Synnytystä kohtaan kokemaasi jännitykseen olet saanut aika yksioikoisia neuvoja. Sairaalan henkilökunta on kokenutta ja ammattimaista ja kaikki kipulääkkeet ovat käytössä. Näin toki on, mutta vain sinä olet oman kehosi asiantuntija. Ja matalan riskin synnyttäjälle luonnollinen itsestään etenevä synnytys ilman turhia puuttumisia on kaikista turvallisin, myös vauvan kannalta. Tästä syystä on hyvä etukäteen ottaa selvää erilaisten lääkkeiden ja puudutteiden hyödyistä ja haitoista, jotta synnytyksessä voi tehdä riittävään tietoon perustuvia päätöksiä. Kun synnytykseen puututaan, on aina täysi arvoitus, millaiseen suuntaan synnytys kääntyy. Yksi puuttuminen myös herkästi johtaa toiseen.

Täysin kivuton synnytys ei toki ole, mutta kipuun voi suhtautua monella tavalla. Jos ajattelet, että sattuu ihan helvetisti, niin varmasti sattuukin. Mielellämme on valtava voima kehomme toimintaan. Jos kiljuu, huutaa ja irvistää, tulee jännittäneeksi koko kehonsa ja kasvonsa, ja tällöin keho ja kohtu eivät pääse työskentelemään. Kun leuka on rentona, rentoutuu myös lantionseutu ja kohtulihas pääsee auttamaan vauvaa ulos. Tähän auttaa synnytyslaulu, joka ei suinkaan tarkoita Finlandia-hymnin lurauttamista, vaan sitä pitkien matalien äänten päästämistä ja hengittämistä.

Itse puhun kivun sijaan mieluummin supistustuntemuksista tai aalloista. Kun synnytys etenee itsestään, supistuksia alkaa tulla vähitellen ja ne voimistuvat pikku hiljaa. Näin keho tottuu tuntemuksiin. Lisäksi supistusten välissä on taukoja, jolloin kiputuntemukset katoavat tyystin ja on mahdollista levätä. Rentoutuminen on tärkeää niin supistusten aikana kuin välissäkin. Supistusten välissä usein tekee mieli pysyä liikkeessä ja oman kehon viestejä kannattaa kuunnella. Supistuksen aikana voi tuntua hyvältä jäädä paikalleen, esimerkiksi nojaamaan johonkin. Ja supistusten välissäkään ei aina jaksa liikkua ja kannatella itseään, jolloin esimerkiksi säkkituoliin nojaaminen voi tuntua hyvältä. Moni kokee supistusten vastaanottamisen makuullaan hyvin epämiellyttävänä, ja eihän se kovin luontainen synnytysasento olekaan. Tärkeintä on edetä omien tuntemustensa mukaan. Myös ponnistusvaiheessa on tärkeä kuunnella oman kehon viestejä ja hakeutua itselle parhaiten sopiviin asentoihin.

Rentoutumiseen voi auttaa moni asia. Vesi, kylmä ja lämmin, hieronta, akupisteiden painaminen, lantion pyörittely tai vaikkapa TENS-laite, joka antaa selkään kiinnitettäviin elektrodeihin sähköimpulsseja, jotka muun muassa nostattavat endorfiinitasoja. Ja supistusten mukaan voi heittäytyä ajatellen, että jokainen niistä tuo vauvaa aina lähemmäs, kuvitella vaikkapa surffaavansa aalloilla. Mielikuvilla voit ajatuksen voimalla saada kivut lieventymään ja saada niihin positiivisemman suhtautumistavan.

Ja se paras kivunlievitysmekanismi on meillä sisään rakennettuna. Oksitosiini. Tuo mielihyvähormoni virtaa kehomme läpi, lievittää kipua ja edistää synnytystä. Oksitosiinia virtaa myös esimerkiksi rakastellessa. Rakkaan ihmisen kosketus, halaus, hively ja suutelu saavat kaikki oksitosiinihormonin virtaamaan. Tätä kaikkea voi synnytyksessä tehdä, jos se itsestä tuntuu hyvältä.

Viime aikoina mieltäsi on hiertänyt erityisesti se, kuka synnytyksessäsi on mukana. Tale pyörtyi synnytysvalmennuksessa, mutta en ihmettele. Kätilö ei ollut ehkä ihan loppuun asti miettinyt millaisen videon teille näyttää ja äänen perusteella se taisi antaa synnytyksestä aika hurjan kuvan. Ymmärrän, että sinua jännittää ottaa Tale mukaan, jos hän pyörtyisi h-hetkelläkin. Oletko jutellut Talen kanssa siitä, miksi hän pyörtyi? On todella tärkeää, että tukihenkilö on tietoinen synnyttäjän toiveista ja valinnoista, ja tukihenkilön voi olla hyvä saada purkaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ennen synnytystä. Mutta kuten itsekin sanoit, haluat synnyttää rauhassa. Ja on todella tärkeää, että synnytyksessä ei ole henkilöitä, jotka saavat tuntemaan epävarmaksi ja jännittyneeksi. Synnyttäjä on niin herkässä mielentilassa, että aistii heti läsnäolevien jännitykset ja pelkotilat, ja ne voivat horjuttaa naisen uskoa itseensä ja häiritä synnytyksen kulkua.

On siis todella tärkeää, että saat itse valita ketkä synnytyksessäsi ovat läsnä. Myös kätilöä on mahdollista vaihtaa, mikäli kemiat eivät kohtaa. Ja oman tukihenkilönkin voi pyytää lähtemään, mikäli hänestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, läheiset ystävät ja sukulaiset saattavat joskus olla hieman hysteerisiä. Jos sinusta tuntuu, ettet oikein haluaisi Talea etkä äitiäsikään mukaan, on mahdollista pyytää synnytykseen myös doula. Doula on koulutettu synnytykseen perehtynyt tukihenkilö, joka tarjoaa niin fyysistä, emotionaalista kuin tiedollistakin tukea. Doula on jatkuvasti läsnä, silloinkin kun kätilö juoksee synnytyssalista toiseen, ja doulalla on useita kikkakolmosia miten lievittää kipua ja rentoutua. Doulan läsnäolo ei myöskään poissulje muita tukihenkilöitä. Parhaimmillaan doula tukee myös synnyttäjän kumppania. Doulan voi pyytää lyhyelläkin varoitusajalla ja eduksi toki on, jos doulan ehtii tavatakin ennen synnytystä, jotta ei ole aivan vieras henkilö lähdössä mukaan. Doulan tuesta on valtavasti etua. Kaikki eivät kuitenkaan koe doulaa omaksi jutukseen ja tärkeintä on, että itse päätät mikä sinusta tuntuu hyvältä.

Se on joka tapauksessa selvä juttu, että mikään Taalasmaan Ulla ei päätä, kuka mukaasi tulee. On toki hienoa, jos isä saa olla synnytyksessä mukana, mutta se on sinun synnytyksesi, sinun kehosi, ja sinä päätät siihen liittyvistä asioista. Tärkeää on, että sinun toiveesi tulevat kuulluiksi ja saat tehdä itseäsi ja synnytystäsi koskevia päätöksiä. Merkittävää ei loppujen lopuksi ole se miten vauva syntyi, kauanko siinä kesti, mitä kivunlievitysmenetelmiä käytit, missä asennossa synnytit vaan se, että tulit kohdatuksi, rakastetuksi, huomioiduksi ja sinun valintoja ja päätöksiä kunnioitettiin. Toivon sydämestäni, että saatte asiat sovittua vielä ennen h-hetkeä.

Sanni, toivon sinulle kaikkea hyvää synnytykseesi. Valmistautuminen ja tiedonhankinta kannattaa aina, sillä se antaa sinulle valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita, synnytystä kun ei voi etukäteen suunnitella. Luota itseesi ja kehoosi! Usko siihen, että sinä osaat tehdä sillä hetkellä parhaat päätökset. Nauti! Pian saat tavata vauvasi, jota ole kantanut sydämesi alla yhdeksän kuukautta.

Lämpimin terveisin

Anna-Riitta, doula

PS. Suosittelen sinulle ja Talelle ja vaikka koko lähipiirillesi synnytysvideoita, jotka eivät saa pyörtymään. Tekijänoikeussyistä en voi omasta mielestäni kauneinta ja ihaninta linkittää, mutta löydät sen youtubesta, kun haet sanalla BirthofSloane. Hyvää synnytystä! <3

Synnytys – kaikkien yhteinen asia

inamaynkuulijat
Kun samanmieliset kohtaavat itselleen tärkeän asian ääressä, tuntuu siltä, kuin maailma pelastuisi hetkessä. Kun se oksitosiininhuuruinen kupla sitten puhkeaa, on olo todella yksinäinen ja lamaantunut. Eivätkö muut ajattelekaan näin? Eivätkö kaikki tosiaan ymmärrä näiden asioiden tärkeyttä? Mikä näitä muita vaivaa, koskeehan synnytys meistä jokaista jossain vaiheessa elämää!

Kuten Ina May Gaskinin viimeisimmän kirjankin nimi, Birth matters, kertoo – synnytyksellä on merkitystä. Sillä on väliä. Se ei ole vain yksi puserrus jossain muusta elämästä irallisessa pallukassa, silloinkaan kun synnyttäjä vajoaa ns. synnytyskuplaan. Synnytys vaikuttaa naisen elämään koko hänen loppuikänsä ja se heijastaa luonnollisesti myös muuhun perheeseen. Synnytykseen taas vaikuttaa naisen aiempi elämä ja erityisesti odotusaika. Miten nainen on kohdattu esimerkiksi neuvolassa, kuinka paljon hänen omalle asiantuntijuudelleen omasta kehostaan on annettu tilaa, tai kuinka paljon siihen on rohkaistu, jos nainen ehkä lähtökohtaisesti on ollut hieman arka. Kuinka kokonaisvaltaisesti nainen nähdään, kun hän on raskaana, ja sitten kun hän synnyttää.

Tällä hetkellä Suomessa on ilman itse palkattua kätilöä mahdotonta saada kokonaisvaltaista ja jatkuvaa hoitoa raskausajalta lapsivuodeaikaan. Mutta tuntuuhan se utopistiselta, että jossain vaiheessa voisimme saavuttaa monissa paikoissa maailmalla toimivan omakätilö-järjestelmän, kun ei ole mahdollista edes yhtä raskautta tai yhtä synnytystä hoitaa ilman ammattilaisen vaihtumista. Omaa raskausaikaani seurasi kolme terveydenhoitajaa ja synnytyksessäkin taisi olla jopa neljä kätilöä vuoronvaihtojen takia.

Siinäkin tapauksessa, että onnistuisi ajoittamaan sairaalassaoloaikansa niin, että vauva syntyisi samalla vuorolla, jonka aikana sairaalaan saavuttiin, ei se yksi kätilö ole läsnä koko sen ajan. Sairaaloissa ympäri Suomen on resurssipulaa. On ihmeellistä, että Suomessa on niin paljon työttömiä tai muissa tehtävissä toimivia kätilöitä, kun samanaikaisesti työllistyneet kollegat yrittävät hoitaa samanaikaisesti useampaa synnytystä. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin nettivalmennuksessakin kerrotaan, kuinka ”kätilöt valvovat sikiön sydänääniä keskusvalvomon avulla, jolloin niitä on helppo seurata myös huoneen ulkopuolella”. Tämä on sitä nykytekniikan mahdollistamaa synnytystenhoitoa, ajatella, meillä voidaan ihan tietokoneelta katsoa mitä sinulle kuuluu. Mikään kone ei korvaa kätilön jatkuvaa läsnäoloa.

Ina May sanoi, että kätilöitä ei ole riittävästi, jos kätilö joutuu jättämään synnyttäjän kesken synnytyksen käydäkseen toisessa huoneessa. Olen aivan samaa mieltä. Kätilön jatkuvalla läsnäololla on paljon etuja. Turvallisinta ja edullisinta on antaa synnytyksen mennä omalla painollaan. Kun paikalla on koko ajan sama kätilö, hän pystyy kyllä naista seurattuaan tarkkailemaan mahdollisia merkkejä ongelmatilanteista. Hän voi antaa jatkuvaa fyysistä ja emotionaalista tukea ja synnyttäjän tarve lääkkeelliselle kivunlievitykselle vähenee. Yksikin synnytykseen puuttuminen on aina portti seuraavaan. Ja inverventiothan maksavat. On paljon edullisempaa palkata kätilöitä kuin maksella anestesialääkärin laittamista puudutuksista, joista moni laitetaan siksi, että äidillä ei ole muuta keinoa selvitä supistustuntemuksista, kun ei saa jatkuvaa kannustusta, tukea ja erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Kaikki synnytyksessä käytetyt instrumentit maksavat, niitä käyttävä lääkäri maksaa, pahimmillaan puuttumiset johtavat hätäsektioon ja se vasta maksaakin. Kätilön tulisi voida kiireettömästi olla läsnä yhdelle synnyttäjälle ja lääkäriresursseja käytettäisiin vasta sitten, kun luonnollisesti, ilman häiriöitä edenneessä synnytyksessä ilmenee jotain komplikaation merkkejä. Ja kyllä, synnyttäjien määrää on mahdotonta ennustaa. Varmasti olisi vuoroja, jolloin jokaiselle kätilölle ei riittäisi synnyttäjää. Ina May ehdotti, että kätilöt voisivat vaikka neuloa yhdessä. Uskon, että osastolla on myös lukuisia muita juoksevia muttei aikatauluun sidottuja asioita, joista kätilöt huolehtivat. Kätilöt voisivat myös oppia toinen toisiltaan, pitää lukupiiriä, jakaa erilaisista koulutuksista saamaansa tietotaitoa. Ei tarvitse pelätä, että yksi ammattikunta pääsisi laiskottelemaan.

Ruotsalainen kanssasisar vertasikin todella osuvasti kätilöiden tilannetta palomiehiin. Kukaan ei ole huolissaan siitä, että lukuisat palomiehet notkuvat tyhjänpanttina odottaessaan mahdollista hätätilannetta. Jos tilastoissa tulipalot ovat vähentyneet, paloasemia ei olla sulkemassa yksi toisensa jälkeen. Ja en sano, että palomiehet laiskottelisivat. He käyttävät hälytysten välissä työaikaansa kuntonsa ylläpitämiseen, varusteiden huoltamiseen yms. Mikseivät kätilöt voisi toimia samalla periaatteella? Emmekö voisi kunnioittaa kätilöiden tekemää työtä yhtälailla kuin palomiesten työtä? Kätilöiden ajaminen näin ahtaalle on yhteiskuntamme suora viesti perheille siitä, että synnytyksellä ja syntymällä ei ole väliä.

Kätilöille olisi annettava työrauha ja synnyttäjille synnytysrauha. Se tarkoittaa sitä, että luotetaan kätilöiden itsenäiseen synnytyksen hoitamiseen, annetaan heidän olla läsnä synnyttävälle naiselle ilman jatkuvaa raportointia ja käyrädokumentointia ylemmälle taholle silloin, kun kyseessä on matalan riskin synnyttäjä, jonka synnytys etenee luonnollisesti. Synnyttäjä tarvitsee oman rauhansa, johon kuuluu tutut ja turvalliset ihmiset. Se, että huoneeseen ei paukata koputtamatta. Kohdunsuu ei vain avaudu synnytyksen aikana, se voi myös vetäytyä takaisin, jos synnyttäjä ei koe oloansa täysin tuetuksi ja turvalliseksi. Takapakkia voi tulla esimerkiksi kotoa sairaalaan siirryttäessä tai sairaalassa uutta ihmistä kohdatessa tai epäkunnioittavan kohtelun myötä. Synnyttäjän omat pelot, johtuivat ne sitten synnytysympäristöön liittyvistä asioista tai täysin synnyttäjän sisäisistä asioista, ovat myös omiaan jarruttamaan synnytystä. Ina May painottaa, kuinka tärkeää on, että synnyttäjä voi sanoittaa pelkonsa ja päästää sen menemään, jotta voi taas avautua ja antautua synnyttämiselle.

bottomparts
Ina May luetteli pitkän listan erilaisia tapoja rentoutua synnytyksen aikana. Hän oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että kätilöiden pitäisi ensin toimia doulana, jotta oppisivat tukemaan naista rentoutumisessa, sisäistäisivät jatkuvan tuen edut ja näkisivät normaalisynnytyksiä. Rentoutuakseen synnyttäjä voi esimerkiksi suudella puolisonsa kanssa, roikkua vaikka kattokoukkuun pujotetun kantoliinan varassa jolloin jalat pääsevät rentoutumaan, hengittää ja käyttää matalia ääniä, nauraa. Nauramisen edistämiseksi läsnäolevat henkilöt voivat kertoa hauskoja juttuja. Toki pitää olla tilannetajua. 😉 Ja se suoniin pulppuava oksitosiini rauhoittaa. Ja tieto siitä, että tuntemukset tulevat aalloissa, synnytys ei ole jatkuvaa kipua, vaan seilaamista kovien tuntemusten ja totaalisen rentoutumisen välillä. Välillä synnyttäjä saattaa jopa nukahtaa ja ihan haluta ottaa pienet torkut. Tässä vaiheessa hoitohenkilökunta usein tulkitsee synnytyksen pysähtyneen ja alkaa pumpata naiseen keinotekoista oksitosiinia. Vaikka nainen vain tekee, kuten hänen oma kehonsa hänelle viestii. Tällainen lepovaihe voi tulla siirtymävaiheen ja ponnistusvaiheen välissä, jolloin vauvan syntymä on jo kovin lähellä, ja keinotekoisella oksitosiinilla voidaan häiritä normaalisti edennyttä prosessia, supistuksista voi tulla terävämpiä ja kivuliaampia, ja muu puuttuminen on todennäköisempää. Ina May korosti, että ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä estää synnyttäjää huilaamasta kesken synnytyksen.

Syntymän jälkeen pitää antaa rauha ensi-imetykselle ja istukan syntymiselle. Napanuoren tulee antaa sykkiä loppuun, eikä napanuoran irroittamisessa ennen istukan syntymistä ole mitään hyötyä. Tämä varmistaa myös sen, ettei vauvaa perusteetta viedä äidin luota. Ihokontakti on äärimmäisen tärkeää tässä vaiheessa. Vauvaa ei myöskään tulisi pestä, vaan kinan annetaan imeytyä ihoon.

Perheiden, kätilöiden ja doulien pitäisi paikallisesti kokoontua keskustelemaan siitä, mitä he haluavat. Luennolla olo oli taas niin varma, olimme kaikki täydessä taisteluvalmiudessa, oksitosiininhuuruissa, uhkuimme kapinaa. Ja sitten taas kuitenkin ajattelin, että johan tässä on kaikenlaista vastarintaa yritetty tehdä, mutta niin kauan kuin asioista päättää niistä mitään tietämättömät ihmiset, olemme voimattomia. Ja kuitenkin, pienin askelein etenemme. Ruohonjuuritasolta ponnistamme. Luovuttaa ei saa! Eikä riitä, että taistelemme synnytysyksiköiden säilyttämisen puolesta, sillä nykyiselläänkin synnytyskulttuurissamme on paljon vialla ja harva kätilö voi tehdä työtä niin, kuten sydän sanoisi eikä perheillä ole aitoa valinnanvapautta siitä missä ja kenen kanssa synnyttää. Ina May oli järkyttynyt, kun kuuli kuinka vähän synnytyssairaaloita meillä on nyt ja niistäkin vielä haluttaisiin karsia. Hänen mielestään on ehdottomasti parempi, että on useita pieniä yksiköitä kuin muutamia valtavia. The Farmillakin on todella pienet prosentit esim. keisarinleikkausta vaatineita tapauksia. Kun korkean riskin synnyttäjät jo valmiiksi ohjataan suuriin sairaaloihin kaiken mahdollisen tuen äärelle, olisi matalariskisille naisille turvallisinta synnyttää pienissä yksiköissä lähellä kotia, tuttujen kätilöiden kanssa, tai omassa kodissa. Synnytysten hoitaminen tulisi yhteiskunnalle paljon edullisemmaksi ja lisäksi äidit olisivat synnytyksiinsä tyytyväisempiä jatkuvan tuen ja läsnäolon ansiosta ja myönteisestä synnytyskokemuksesta nainen saa valtavasti voimavaroja lapsivuodeaikaan ja koko tulevaisuuteensa. Epäsuorat kustannuksetkin laskevat, kun perheet voivat paremmin ja tarvitsevat vähemmän korjaavia palveluita myöhemmissä elämänvaiheissaan.

Lopuksi Ina May halusi vielä muistuttaa, että naisen vagina on vähintään yhtä hyvä kuin kenen tahansa miehen penis. Sen koko muuttuu, veri pakkautuu ja mieli vaikuttaa sen toimintaan, kuten miehilläkin vaikuttaa erektion syntymiseen. Meidän pitää vain ottaa haltuun se kaikki voima, joka meille on annettu, ja olla ylpeitä siitä upeasta ja mukautuvasta väylästä, jota pitkin vauva saapuu maailmaan.

ponnistusvaihe