Synnytys edistyy, kun vallitsee synnytysrauha

Olin kävelyllä, kun ihana aurinko astui pitkästä aikaa esiin ja ulkona oli juuri sopiva pakkanen. Jäin seisoskelemaan aivan rantaan. Vaikka taustalla kuului autojen ääntä, erottui muun melun seasta välillä jännä ääni jostain rasahduksen ja napsahduksen välimaastosta. Katselin tarkemmin jäätä. En tiennyt tuliko ääni siitä, kun jää myötäilee ja halkeilee vai siitä, kun se jotenkin napakoituu pakkasen myötä. Kun oikein siristin silmiäni, saatoin havaita jotain ihan pientä liikettä kohdassa, jossa oli vain hyvin ohuelti jäätä jos lainkaan. Jotain muutosta joka tapauksessa selkeästi tapahtui, vaikka en sitä mitenkään pystynyt mittaamaan.

Synnytyksessä tapahtuu myös jatkuvasti kaikenlaista. Huomiomme kiinnittyy aivan liian usein vain kohdunsuun avautumiseen. Se tuntuu olevan jonkinlainen kaiken kertova yleispätevä mittari siitä, miten synnytys edistyy. Sisätutkimus tehdään ja jos tulos on sama kuin pari tuntia sitten, voi synnyttäjä lannistua ja kätilökin pahimmillaan sanoa, että ei ole tapahtunut edistystä.

Mutta jotain tapahtuu koko ajan, vannon sen! Synnytys ei etene jossain tietyssä tiukassa järjestyksessä, vaan asioita tapahtuu limittäin ja lomittain. Kohdunkaula lyhenee ja pehmenee, kohdunsuu avautuu, vauva laskeutuu, vauva rotatoi – silloinkin kun kohdunsuu on ollut pidempään samoissa senteissä, on varmasti jotain muuta tapahtunut, vaikka ei siltä tuntuisi tai sitä ei pystyisi mittauksilla osoittamaan. Synnytyksessä olisikin hyvä unohtaa kaikenlaiset numerot. Ei tuijotella avautuneita senttimetrejä, ei kelloa eikä jäädä kiinni supistusten kellottamiseen. Meille kontrollifriikeille järki-ihmisille on tärkeää saada mitata senttejä ja minuutteja, mutta synnytyksessä järjenkäyttö ja liika numeroihin takertuminen oikeastaan vain hankaloittavat synnytystä.

Synnytyksessä pitäisi saada suljettua aivokuoren uloin kerros, jotta synnyttäjästä voisi kuoriutua kaikki se alkukantaisuus, voima ja vaistot, joita synnytyksessä tarvitaan. Synnytystilan kellon voi peittää, sairaalan numeroita vilisevän laitteen päälle voi heittää vaikka huivin ja puhelinta on turha tuijotella.

Synnytyksen edistymistä voi seurata monilla muillakin tavoilla kuin vain sisätutkimuksella, jossa selvitetään kohdunsuun tilanne. Synnyttäjän ääntely kertoo paljon, joillekin tulee voimakkaan värinen viiva peppuvaosta ylöspäin ja supistusten pitenemisen ja tihenemisen huomaa usein ilman tarkkaa kellotustakin, synnyttäjä voi alkaa liikehtiä erilailla ja hakeutua alemmas, hänen sanallinen kommunikointinsa vähenee ja usein lopulta lakkaa.

Jotta synnytys edistyy, tarvitaan synnytysrauhaa. Synnytysrauha mahdollistuu, kun vallitsevat puitteet tukevat synnyttäjän oksitosiinintuotantoa. Ulkoisia oksitosiinille suotuisia puitteita ovat esimerkiksi hämärä valaistus, hiljaisuus tai rauhalliset äänet, häiriöttömyys ja synnyttäjälle tutulta ja turvalliselta tuntuvat ihmiset ja heidän kosketuksensa. Sisäisiä puitteita ovat esimerkiksi synnyttäjän luottamus omaan kykyynsä synnyttää, se ettei ole mitään selvittämättömiä riitoja tai ihmissuhdekoukeroita, jotka voisivat vaivata mieltä ja kokemus siitä, että häneen uskotaan ja häntä tuetaan.

Rannan jääkään ei saa napakoitua tai sulaa, muuttaa muotoaan rauhassa, jos joku häiritsee prosessia esimerkiksi hyppimällä päällä, heittämällä kivenmurikoita tai tökkimällä kepillä. Jää kyllä voimistuu oikeissa olosuhteissa ja jälleen sulaa vedeksi oikeissa olosuhteissa, kun annamme sille rauhan.

Kuuntelin jostain sieltä jään seasta kuuluvia pieniä naksahduksenomaisia ääniä ja seisoin tukevasti rannassa tarkkaillen jäätä ja pälyillen samalla ympärilleni, ettei kukaan tule rikkomaan jäätä.

Doulana yksi tärkeimmistä tehtävistäni on suojella synnytysrauhaa – antaa tilaa sille muutokselle, jonka kuuluu tapahtua.

Oksitosiinin pauloissa

Osallistuin viikonloppuna Ensi- ja turvakotien liiton sekä Folkhälsanin vapaaehtoisdoulien ensimmäiseen valtakunnalliseen doulasymposiumiin. Vaikken itse enää vapaaehtoisdoula olekaan, oli joukossa myös meitä Imetyksen tuki ry:n tukiäitejä. Tänään koko aamupäivä oli omistettu tunnetulle oksitosiinitutkijalle, ruotsalaiselle Kerstin Uvnäs Mobergille. Oksitosiini on yksi kiehtovimmista asioista synnytyksessä ja nivoutuu oikeastaan kaikkeen synnytykseen liittyvään. Oli siis ihan huikeaa päästä kuulemaan, mitä Kerstinillä oli kerrottavanaan.

Opin oksitosiinista ja sen vaikutuksista ihmiskehossa joka kerta jotain uutta. Tuntuu mielettömältä, kun palikat loksahtavat paikoilleen ja uusi tieto solahtaa jo aiemmin opitun sekaan. Kaikki tuntuu entistä selkeämmältä.

img_7874
Suomalaisissa synnytyksissä käytetään jo todella paljon keinotekoista oksitosiinia, joka on rakenteeltaan samaa kuin kehon oma oksitosiini, mutta keinotekoinen oksitosiini menee vain vereen, kun kehon oma oksitosiini kulkee myös aivoissa, iholla, monessa paikassa kehoa. Keinotekoinen oksitosiini ja synnytyksessä käytettävät puudutteet blokkaavat kehon omaa oksitosiinia. Puudutusaine ei osaa erottaa missä hermoissa oksitosiini ei virtaa, vaan aine turruttaa myös niitä väyliä, joista kehon oma kipua lievittävä oksitosiini levittyy kehoon. Keinotekoinen oksitosiini tulee lisäksi tasaisena virtana, mikä on usein liikaa stimulointia keholle, jonka oma oksitosiini tulee sykäyksinä. Tästä syystä keinotekoinen oksitosiini saa monesti aikaan napakammat, terävämmät, pidemmät ja kivuliaammat supistukset, kuin mitä oman kehon oksitosiini tarjoaa. Tämän vuoksi oksitosiinitipan avulla käynnistetty synnytys voi tuntua todella rajulta, mutta ei aina.

img_7886
Läsnäolo, rauha, katsekontakti ja kosketus ovat synnytyksessä avainasemassa oksitosiinin erittymiselle. Oksitosiini on ujo hormoni, joka tekee stopin, jos äiti ei koe oloaan turvalliseksi esim. vieraassa ympäristössä. Sairaalaan siirtyminen on synnytyksen aikana tyypillinen kohta, jolloin synnytys hieman seisahtuu ja oksitosiini vetäytyy. Synnyttäjä suojelee tällä tavoin itseään. Kotona synnyttäessä tätä pulmaa ei tule vastaan, ja sairaalasynnytyksessä sitä voidaan yrittää väistää monin keinoin. Mm. kotoa sairaalaan mukana siirtyvä tutuksi tullut doula voi auttaa äitiä nopeammin tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi sairaalassa.

Oksitosiinin erittyminen synnytyksen aikana ja sen jälkeen vaikuttaa kiintymyssuhteen syntymiseen ja imetyksen onnistumiseen. Ihokontaktin merkitys välittömästi synnytyksen jälkeen on erittäin tärkeä ja tähän äiti pyrkii luonnostaan, kun kehon oma oksitosiini on päässyt vaikuttamaan kehossa. Oksitosiinin pauloissa oleva äiti kokee suunnatonta huolta ja ahdistusta ollessaan erossa vauvastaan. Kiireetön ja häiriötön ensi-imetys olisi ensiarvoisen tärkeää, ja jälkeisvaiheen liian aktiivisesta hoidosta tulisi luopua. Vaikkei vauvoja enää rutiinisti viedä äidin luota mitattavaksi, kylvetettäväksi, puettavaksi jne., tapahtuu tätä silti vielä liian usein. On kurjaa, jos äiti joutuu erikseen pyytämään ja vaatimaan, että saa oman lapsensa välittömästi rinnalle. Kun äiti saa olla rauhassa vauvansa kanssa ihokontaktissa, imettää tätä ja katselee vauvaansa, hänessä vaikuttaa oksitosiinihormoni, joka tekee hänestä tyynen, rentoutuneen ja tyytyväisen.

img_7875

Omaan synnytykseen valmistautuessa on hyvä miettiä, miten saatavilla oleva tieto oksitosiinihormonista vaikuttaa omiin valintoihin, valmentautumiseen, toiveisiin ja päätöksiin. Silloinkin, kun tukeutuu oman kehon oksitosiinin erittymistä vaikeuttaviin lääkeaineisiin, nämä asiat on hyvä tiedostaa. Silloin voi tarvita enemmän tukea ja mikäli haluaa imettää ja on motivoinut, osaa varautua tekemään imetyksen eteen enemmän työtä. Tiedonhankinta etukäteen on avainasiassa ja synnytykseen ja imetykseen liittyen tieto mielestäni lisää turvaa, ei tuskaa.

Oksitosiinista voisi kirjoittaa loputtomiin, vaikka kokonaisen kirjan. Siihen ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä, sillä Kerstin Uvnäs Moberg on kirjoittanut kirjoja, joista suomeksi on käännetty ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyvä Rauhoittava kosketus: oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Lisäksi australialainen synnytyslääkäri Sarah Buckley on tehnyt huikean julkaisun Hormonal Physiology of Childbearing: Evidence and Implications for Women, Babies and Maternity Care, joka on ilmaiseksi luettavissa netissä. Synnytyksessä vaikuttaa moni muukin hormoni, ja Buckley on kirjoittanut niistä erittäin kattavasti.

Kerstin Uvnäs Mobergia on mahdollisuus kenen tahansa päästä kuulemaan imetysviikon seminaarissa ti 13.10.2015 Metropolian juhlasalissa Bulevardilla. Suosittelen lämpimästi, kuten koko seminaaria ja muutakin imetysviikon ohjelmaa!

Synnytys – kaikkien yhteinen asia

inamaynkuulijat
Kun samanmieliset kohtaavat itselleen tärkeän asian ääressä, tuntuu siltä, kuin maailma pelastuisi hetkessä. Kun se oksitosiininhuuruinen kupla sitten puhkeaa, on olo todella yksinäinen ja lamaantunut. Eivätkö muut ajattelekaan näin? Eivätkö kaikki tosiaan ymmärrä näiden asioiden tärkeyttä? Mikä näitä muita vaivaa, koskeehan synnytys meistä jokaista jossain vaiheessa elämää!

Kuten Ina May Gaskinin viimeisimmän kirjankin nimi, Birth matters, kertoo – synnytyksellä on merkitystä. Sillä on väliä. Se ei ole vain yksi puserrus jossain muusta elämästä irallisessa pallukassa, silloinkaan kun synnyttäjä vajoaa ns. synnytyskuplaan. Synnytys vaikuttaa naisen elämään koko hänen loppuikänsä ja se heijastaa luonnollisesti myös muuhun perheeseen. Synnytykseen taas vaikuttaa naisen aiempi elämä ja erityisesti odotusaika. Miten nainen on kohdattu esimerkiksi neuvolassa, kuinka paljon hänen omalle asiantuntijuudelleen omasta kehostaan on annettu tilaa, tai kuinka paljon siihen on rohkaistu, jos nainen ehkä lähtökohtaisesti on ollut hieman arka. Kuinka kokonaisvaltaisesti nainen nähdään, kun hän on raskaana, ja sitten kun hän synnyttää.

Tällä hetkellä Suomessa on ilman itse palkattua kätilöä mahdotonta saada kokonaisvaltaista ja jatkuvaa hoitoa raskausajalta lapsivuodeaikaan. Mutta tuntuuhan se utopistiselta, että jossain vaiheessa voisimme saavuttaa monissa paikoissa maailmalla toimivan omakätilö-järjestelmän, kun ei ole mahdollista edes yhtä raskautta tai yhtä synnytystä hoitaa ilman ammattilaisen vaihtumista. Omaa raskausaikaani seurasi kolme terveydenhoitajaa ja synnytyksessäkin taisi olla jopa neljä kätilöä vuoronvaihtojen takia.

Siinäkin tapauksessa, että onnistuisi ajoittamaan sairaalassaoloaikansa niin, että vauva syntyisi samalla vuorolla, jonka aikana sairaalaan saavuttiin, ei se yksi kätilö ole läsnä koko sen ajan. Sairaaloissa ympäri Suomen on resurssipulaa. On ihmeellistä, että Suomessa on niin paljon työttömiä tai muissa tehtävissä toimivia kätilöitä, kun samanaikaisesti työllistyneet kollegat yrittävät hoitaa samanaikaisesti useampaa synnytystä. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin nettivalmennuksessakin kerrotaan, kuinka ”kätilöt valvovat sikiön sydänääniä keskusvalvomon avulla, jolloin niitä on helppo seurata myös huoneen ulkopuolella”. Tämä on sitä nykytekniikan mahdollistamaa synnytystenhoitoa, ajatella, meillä voidaan ihan tietokoneelta katsoa mitä sinulle kuuluu. Mikään kone ei korvaa kätilön jatkuvaa läsnäoloa.

Ina May sanoi, että kätilöitä ei ole riittävästi, jos kätilö joutuu jättämään synnyttäjän kesken synnytyksen käydäkseen toisessa huoneessa. Olen aivan samaa mieltä. Kätilön jatkuvalla läsnäololla on paljon etuja. Turvallisinta ja edullisinta on antaa synnytyksen mennä omalla painollaan. Kun paikalla on koko ajan sama kätilö, hän pystyy kyllä naista seurattuaan tarkkailemaan mahdollisia merkkejä ongelmatilanteista. Hän voi antaa jatkuvaa fyysistä ja emotionaalista tukea ja synnyttäjän tarve lääkkeelliselle kivunlievitykselle vähenee. Yksikin synnytykseen puuttuminen on aina portti seuraavaan. Ja inverventiothan maksavat. On paljon edullisempaa palkata kätilöitä kuin maksella anestesialääkärin laittamista puudutuksista, joista moni laitetaan siksi, että äidillä ei ole muuta keinoa selvitä supistustuntemuksista, kun ei saa jatkuvaa kannustusta, tukea ja erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Kaikki synnytyksessä käytetyt instrumentit maksavat, niitä käyttävä lääkäri maksaa, pahimmillaan puuttumiset johtavat hätäsektioon ja se vasta maksaakin. Kätilön tulisi voida kiireettömästi olla läsnä yhdelle synnyttäjälle ja lääkäriresursseja käytettäisiin vasta sitten, kun luonnollisesti, ilman häiriöitä edenneessä synnytyksessä ilmenee jotain komplikaation merkkejä. Ja kyllä, synnyttäjien määrää on mahdotonta ennustaa. Varmasti olisi vuoroja, jolloin jokaiselle kätilölle ei riittäisi synnyttäjää. Ina May ehdotti, että kätilöt voisivat vaikka neuloa yhdessä. Uskon, että osastolla on myös lukuisia muita juoksevia muttei aikatauluun sidottuja asioita, joista kätilöt huolehtivat. Kätilöt voisivat myös oppia toinen toisiltaan, pitää lukupiiriä, jakaa erilaisista koulutuksista saamaansa tietotaitoa. Ei tarvitse pelätä, että yksi ammattikunta pääsisi laiskottelemaan.

Ruotsalainen kanssasisar vertasikin todella osuvasti kätilöiden tilannetta palomiehiin. Kukaan ei ole huolissaan siitä, että lukuisat palomiehet notkuvat tyhjänpanttina odottaessaan mahdollista hätätilannetta. Jos tilastoissa tulipalot ovat vähentyneet, paloasemia ei olla sulkemassa yksi toisensa jälkeen. Ja en sano, että palomiehet laiskottelisivat. He käyttävät hälytysten välissä työaikaansa kuntonsa ylläpitämiseen, varusteiden huoltamiseen yms. Mikseivät kätilöt voisi toimia samalla periaatteella? Emmekö voisi kunnioittaa kätilöiden tekemää työtä yhtälailla kuin palomiesten työtä? Kätilöiden ajaminen näin ahtaalle on yhteiskuntamme suora viesti perheille siitä, että synnytyksellä ja syntymällä ei ole väliä.

Kätilöille olisi annettava työrauha ja synnyttäjille synnytysrauha. Se tarkoittaa sitä, että luotetaan kätilöiden itsenäiseen synnytyksen hoitamiseen, annetaan heidän olla läsnä synnyttävälle naiselle ilman jatkuvaa raportointia ja käyrädokumentointia ylemmälle taholle silloin, kun kyseessä on matalan riskin synnyttäjä, jonka synnytys etenee luonnollisesti. Synnyttäjä tarvitsee oman rauhansa, johon kuuluu tutut ja turvalliset ihmiset. Se, että huoneeseen ei paukata koputtamatta. Kohdunsuu ei vain avaudu synnytyksen aikana, se voi myös vetäytyä takaisin, jos synnyttäjä ei koe oloansa täysin tuetuksi ja turvalliseksi. Takapakkia voi tulla esimerkiksi kotoa sairaalaan siirryttäessä tai sairaalassa uutta ihmistä kohdatessa tai epäkunnioittavan kohtelun myötä. Synnyttäjän omat pelot, johtuivat ne sitten synnytysympäristöön liittyvistä asioista tai täysin synnyttäjän sisäisistä asioista, ovat myös omiaan jarruttamaan synnytystä. Ina May painottaa, kuinka tärkeää on, että synnyttäjä voi sanoittaa pelkonsa ja päästää sen menemään, jotta voi taas avautua ja antautua synnyttämiselle.

bottomparts
Ina May luetteli pitkän listan erilaisia tapoja rentoutua synnytyksen aikana. Hän oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että kätilöiden pitäisi ensin toimia doulana, jotta oppisivat tukemaan naista rentoutumisessa, sisäistäisivät jatkuvan tuen edut ja näkisivät normaalisynnytyksiä. Rentoutuakseen synnyttäjä voi esimerkiksi suudella puolisonsa kanssa, roikkua vaikka kattokoukkuun pujotetun kantoliinan varassa jolloin jalat pääsevät rentoutumaan, hengittää ja käyttää matalia ääniä, nauraa. Nauramisen edistämiseksi läsnäolevat henkilöt voivat kertoa hauskoja juttuja. Toki pitää olla tilannetajua. 😉 Ja se suoniin pulppuava oksitosiini rauhoittaa. Ja tieto siitä, että tuntemukset tulevat aalloissa, synnytys ei ole jatkuvaa kipua, vaan seilaamista kovien tuntemusten ja totaalisen rentoutumisen välillä. Välillä synnyttäjä saattaa jopa nukahtaa ja ihan haluta ottaa pienet torkut. Tässä vaiheessa hoitohenkilökunta usein tulkitsee synnytyksen pysähtyneen ja alkaa pumpata naiseen keinotekoista oksitosiinia. Vaikka nainen vain tekee, kuten hänen oma kehonsa hänelle viestii. Tällainen lepovaihe voi tulla siirtymävaiheen ja ponnistusvaiheen välissä, jolloin vauvan syntymä on jo kovin lähellä, ja keinotekoisella oksitosiinilla voidaan häiritä normaalisti edennyttä prosessia, supistuksista voi tulla terävämpiä ja kivuliaampia, ja muu puuttuminen on todennäköisempää. Ina May korosti, että ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä estää synnyttäjää huilaamasta kesken synnytyksen.

Syntymän jälkeen pitää antaa rauha ensi-imetykselle ja istukan syntymiselle. Napanuoren tulee antaa sykkiä loppuun, eikä napanuoran irroittamisessa ennen istukan syntymistä ole mitään hyötyä. Tämä varmistaa myös sen, ettei vauvaa perusteetta viedä äidin luota. Ihokontakti on äärimmäisen tärkeää tässä vaiheessa. Vauvaa ei myöskään tulisi pestä, vaan kinan annetaan imeytyä ihoon.

Perheiden, kätilöiden ja doulien pitäisi paikallisesti kokoontua keskustelemaan siitä, mitä he haluavat. Luennolla olo oli taas niin varma, olimme kaikki täydessä taisteluvalmiudessa, oksitosiininhuuruissa, uhkuimme kapinaa. Ja sitten taas kuitenkin ajattelin, että johan tässä on kaikenlaista vastarintaa yritetty tehdä, mutta niin kauan kuin asioista päättää niistä mitään tietämättömät ihmiset, olemme voimattomia. Ja kuitenkin, pienin askelein etenemme. Ruohonjuuritasolta ponnistamme. Luovuttaa ei saa! Eikä riitä, että taistelemme synnytysyksiköiden säilyttämisen puolesta, sillä nykyiselläänkin synnytyskulttuurissamme on paljon vialla ja harva kätilö voi tehdä työtä niin, kuten sydän sanoisi eikä perheillä ole aitoa valinnanvapautta siitä missä ja kenen kanssa synnyttää. Ina May oli järkyttynyt, kun kuuli kuinka vähän synnytyssairaaloita meillä on nyt ja niistäkin vielä haluttaisiin karsia. Hänen mielestään on ehdottomasti parempi, että on useita pieniä yksiköitä kuin muutamia valtavia. The Farmillakin on todella pienet prosentit esim. keisarinleikkausta vaatineita tapauksia. Kun korkean riskin synnyttäjät jo valmiiksi ohjataan suuriin sairaaloihin kaiken mahdollisen tuen äärelle, olisi matalariskisille naisille turvallisinta synnyttää pienissä yksiköissä lähellä kotia, tuttujen kätilöiden kanssa, tai omassa kodissa. Synnytysten hoitaminen tulisi yhteiskunnalle paljon edullisemmaksi ja lisäksi äidit olisivat synnytyksiinsä tyytyväisempiä jatkuvan tuen ja läsnäolon ansiosta ja myönteisestä synnytyskokemuksesta nainen saa valtavasti voimavaroja lapsivuodeaikaan ja koko tulevaisuuteensa. Epäsuorat kustannuksetkin laskevat, kun perheet voivat paremmin ja tarvitsevat vähemmän korjaavia palveluita myöhemmissä elämänvaiheissaan.

Lopuksi Ina May halusi vielä muistuttaa, että naisen vagina on vähintään yhtä hyvä kuin kenen tahansa miehen penis. Sen koko muuttuu, veri pakkautuu ja mieli vaikuttaa sen toimintaan, kuten miehilläkin vaikuttaa erektion syntymiseen. Meidän pitää vain ottaa haltuun se kaikki voima, joka meille on annettu, ja olla ylpeitä siitä upeasta ja mukautuvasta väylästä, jota pitkin vauva saapuu maailmaan.

ponnistusvaihe