Lantionpohjarakkaus

Lantionpohja on kehon keskus, jonka antama tuki säteilee koko muuhunkin kehoon. Parasta lantionpohjassa on se, että sen kuntoon ja hyvinvointiin voi vaikuttaa itse ja lantionpohjarakkaus tarkoittaakin mielestäni sitä, että on halua ja tahtoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Lantionpohjan tila vaikuttaa monenlaisiin kehontoimintoihin ja sitä myöten myös ihmisen seksuaaliterveyteen, nautintoon ja itsetuntoon.

Rakastutaan, hellitään, hoivataan, annetaan toiselle kaikkemme. Sitten kun suhde arkistuu, panostuksemme vähenee tai jopa lakkaa, lantionpohja unohtuu. Parisuhteessa ei riitä, että kerran sitoudutaan ja sitten kaikki luonnistuisi ihan tuosta noin vain. Parisuhdetta tulee säännöllisesti huoltaa. Sillä vaikka sinä ja kumppanisi olisitte koko ajan samat, niin moni asia muuttuu – erilaiset elämänkäänteet muovaavat suhdetta, vievät teitä välillä loitommas toisistanne, välillä taas lähentäen välejä, ja vaikka pysytte samoina, ette samanlaisina kuin silloin suhteen alkutaipaleella. Yhdessä ja erikseen koetut ja tunnetut asiat muuttavat suhdetta jatkuvasti ja se mikä välillänne toimi alussa, ei välttämä toimi enää nyt. Hyvän ja onnellisen parisuhteen säilymiseksi molempien osapuolten tulee tehdä töitä, nähdä vaivaa yhteisen hyvän eteen, hoivata ja huoltaa suhdetta.

Kuvittele, että suhteesi lantionpohjaan on kuin parisuhde! Vaikka teillä kerran synkkaisi, se ei tarkoita että suhteenne toimii täydellisesti elämänne loppuun asti tekemättä mitään sen hyväksi. Sinä ja lantionpohja olette ja pysytte, mutta molemmissa tapahtuu muutoksia – kehossasi lantionpohjan ympärillä ja sinussa oman elämäsi ja mielesi ympärillä. Lantionpohja vaatii huomiota ja harjoittelua läpi koko elämän ja erityisesti silloin, kun elämä mullistuu oikein kunnolla kuten raskauden ja synnytyksen yhteydessä. Synnytyksen jälkeen se vanha tuttu lantionpohja voikin tuntua aivan eri tyypiltä kuin aiemmin. Kutsut sitä, mutta se vastaa vähän laiskasti. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa, vaan sinnikkäästi luoda yhteyttä välillenne uudestaan. Mieti mistä lantionpohjasi tykkää, kuinka voisit kohdella sitä kunnioittavasti ja siten voittaa sitä puolellesi. Kun sinä annat lantionpohjallesi hyvää, antaa lantionpohjasi sinulle hyvää takaisin moninverroin.

Lantionpohjalihasten harjoittelun ei tarvitse olla pakkopullaa, vaan se voi olla helppoa ja hauskaa ja nautintoa tuottavaa. Lantionpohjaa harjoittaessa on lihasten vahvistamisen lisäksi tärkeää muistaa myös rentouttaminen, erityisesti synnytykseen valmistautuessa, mutta muutenkin. Kannattaa viimeistään nyt lähteä ottamaan lantionpohja haltuunsa.

Tähän kirjoitukseen inspiroi Rakasta lantionpohjaasi -kampanja ja #lantionpohjalokakuu.

Käsitteellinen muutos

Vaikutuin opiskeluvuosina kasvatuspsykologian luennoilla käsitteellisestä muutoksesta. Harmittelin, että sitä harvemmin kielissä tapahtuu, jonkin verran toki niissäkin, mutta enemmän esimerkiksi luonnontieteissä. Hyllyssä on nököttänyt myös Tutkiva oppiminen -kirja ja myös sen nimen omaan opettajille oppaaksi tarkoitettu versio. Ja mulla meinasi tänään itku päästä, kun tajusin käsitteellisen muutoksen tapahtuneen. Se ei tosin tapahtunut vieraan kielen oppitunnilla, jota kyllä virallisesti vietettiin, mutta oikeasti käynnissä oli kasien omasta toiveesta seksuaalikasvatusta.

Ja juteltuamme raskaudesta, muun muassa sen kestosta ja miten vauva yleensä ennen syntymää kohdussa asettuu, kysäisin mikä asento mahtaisi äidille ja vauvalle olla suotuisin synnytyksen aikana. Makuuasentoahan he kovin tietäväisen oloisina ehdottivat. Ja että voisi lisäksi vähän koukistaa jalkoja ja levittää niitä. Eikä siinä auttanut kuin käydä pitkäkseen liitutaulun alla olevan hyllyn päälle (ilman sitä jalkojen levittelyä) ja sitten pyytää oppilaita miettimään miten päin taululle piirretty kohtu ja vauva sen sisällä ovat, jos nainen on vaakatasossa. Ja haa!! Siinä hetkessä oli käsitteellinen muutos käsin kosketeltavissa.

Jokaisen nuoren soisi saavan näitä oivalluksia, he ovat oikein oivallista maaperää. Uskon niiden oivallusten kantavan vuosien päähän siihen hetkeen, kun asia heille mahdollisesti tulee ajankohtaiseksi. Silloin toivottavasti muistavat, kuinka se kaheli maikka makoili sillä kapealla hyllyköllä ja sen jälkeen näytti, miten lantiota pyörittelemällä ja vaikkapa sängynreunaan nojailemalla tai kontallaan voi auttaa vauvaa mahdollisimman suotuisaan asentoon ja laskeutumaan synnytyskanavassa – ja kuinka tärkeintä on kuunnella oman kehon viestejä.

img_6777

Siskot

Kun kuulee kanssasiskoiltaan kehuja itsestään, virtaavat ne suoraan sydämeen, suoraan jokaiseen soluun kehossa. Puolisonkin sanat merkitsevät, mutta jotenkin toisten naisten sanat sykähdyttävät enemmän.

Upea synnyttäjän lantio. Sirot, mutta silti niin vahvat sääret. Upea uuma, naiselliset muodot. Pienet ja suloiset korvat. Näkee, että olet tanssija. Kauniit rinnat.

Näitä kauniita sanoja sateli vuoden alussa, kun kokoonnuimme kymmenen naisen voimin siskopiiriin vahvistamaan toistemme upeutta ja oppimaan itsestämme lisää. Ja niissä sanoissa, tai pikemminkin niiden sanojen synnyttämässä kuplassa leijun edelleen.

Näin naistenpäivän lähestyessä ja muutenkin aina: Muistakaan kehua itseänne ja toisianne, ja ei sitten mitään muttia, vaan otetaan kehut vastaan kauniilla hymyllä ja kiitoksella!

alttari

Koulubussikiertueesta kätilöyden ytimeen

Doulakoulutustani varten piti tehdä kirjallisuusennakkotehtävä. Ina May Gaskinin Ina May´s Guide to Childbirth oli jo kirjahyllyssäni, mutten ollut sitä ennättänyt lukea, joten valitsin sen. Tuota kirjaa olenkin sittemmin suositellut lukuisille ihmisille ja omaa kappalettanikin on luettu niin, että kirja on melkein kahdessa osassa. On ihanaa, että niin moni on voinut kirjasta saada jotain ajatusta omalle synnytysmatkalleen. Kirja on reilun vuoden aikana ollut pinnalla myös lukuisissa facebookin synnytysryhmissä ja monesti harmitellaan, että kirja on englanniksi. Suomeksikin on olemassa hyvää kirjallisuutta (esim. Minna Haatajan Hyvä syntymä, Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys, Maija Buttersin Väkevä hauras sekä Aila Miettisen Luonnollinen syntymä), mutta yhtä kattavaa perusteosta, jossa lisäksi on runsaasti synnytyskertomuksia, ei ole tarjolla omalla äidinkielellämme.

Minun toiveeni on, että tämä vuonna 2003 ilmestynyt, muttei päivääkään vanhentunut kirja, saataisiin kustannettua myös suomeksi. Olen tähän mennessä suomentanut kaksi synnytysaiheista elokuvaa ja yhden lastenkirjan ja mielelläni seuraavaksi työstäisin tätä Ina Mayn opusta, mutta yksityishenkilön yhteydenotto yhdysvaltalaiseen kustantamoon ei yllättäen ole tuottanut tulosta, vaan pitäisi alkaa etsiä Suomesta kustantajaa, joka hankkisi käännösluvat jne. Perjantaina Ina May itse tuumi, että tälle kirjalle prosessi voi olla hankalampi ja pidempi kuin esim. hänen uusimmalle teokselleen Birth Matters – A midwife´s manifesta, jonka on kustantanut pieni Pinter&Martin. Suomalaisten toivoma kirja kuitenkin on juuri tämä Ina May´s Guide to Childbirth, joten en aio luovuttaa sen suomentamisen suhteen. Jos tunnet kustannusalalta jonkun tai jopa itse työskentelet alalla, otan kiitollisena vastaan kaikki tiedot ja vinkit siitä, miten edetä asiassa.

inamaynkirjat2
Nyt kuitenkin hieman muokattuna tuo tammikuussa vuonna 2013 kirjoittamani ennakkotehtävä.

Ina May Gaskinin käsitys synnytyksestä on luonnollinen ja fysiologinen elämäntapahtuma. Synnyttäjä on oman kehonsa asiantuntija ja vahva, kyvykäs nainen. Yhdysvalloissa Ina May ja muut The Farm –yhteisön kätilöt edustavat vähemmistöä, sillä valtaosa synnytyksistä on yksinomaan lääkäreiden avustamia. Kirja saa sairaalasynnytykset siellä näyttämään moninkertaisesti hurjemmilta kuin meillä Suomessa. Täälläkään sairaaloissa ei kaikki toimi ihanteellisesti, vaikka synnytyksiä pääosin hoitavatkin kätilöt, kuitenkin aina lääkärin alaisuudessa ja tiukoilla resursseilla.

Ina Mayn kokoamat synnytyskertomukset soisi luettavaksi kaikille lasta odottaville. On sääli, että tällaisia myönteisiä tarinoita erilaisissa äitiporukoissa kerrottaessa voi niin herkästi saada brassailijan leiman tai vähintäänkin muut äidit kokevat syyllistyvänsä. Kuitenkin niin kauan, kun ilmassa leijuu vain kauhukuvia, traumaattisia kokemuksia ja pelkoa lietsovia tarinoita, on vaikea nähdä synnytyskulttuuriimme aitoa muutosta. Juuri positiivisia, vahvoja ja hyviä kokemuksia pitäisi jakaa. Kirjan kertomuksista huokuu läpi naisten luontainen kyky synnyttää. Lääketieteenkin mahdottomiksi tuomitsemat tapaukset, kuten liian suuret vauvat, syntyvät luonnollisesti, kun on mahdollisuus edetä rauhassa äidin tahdissa. Lisäksi Ina Mayn kirjassa on merkittävää se, kuinka kokonaisvaltaisesti synnyttäjä nähdään. Raskaudenaikainen hyvinvointi ei ole yhdentekevää ja monenlaisilla valinnoilla, kuten terveellisillä elämäntavoilla, voi edesauttaa itselleen parempia edellytyksiä synnyttää.

Halusin itsellenikin luonnollisen syntymän. Synnytys menikin hyvin enkä tarvinnut puudutteita, joita olin halunnut välttää. Synnytyslaulu ja TENS-laite tepsivät. Siinä suhteessa synnytys oli luonnollinen. Mutta 18 tuntia lapsivesien alettua tiputella jouduttiin antamaan antibiootit, jonkin ajan kuluttua puhkaistiin kalvot ja muutaman tunnin päästä oksitosiinitippa, kun supistukset olivat harvenneet päivän aikana. Aloitin ponnistuksen kontallaan sängyllä, siirryin jakkaralle, josta minut lopulta pyydettiin sydänäänien vuoksi puoli-istuvaan asentoon, juuri sitä olin halunnut välttää. Ponnistusvaiheen kestettyä melkein tunnin lääkäri kävi ovella jo imukupistakin puhumassa ja silloin sain sellaisen raivon ja voiman, että kaikki olivat hämillään miten nopeasti vauvani oli ulkona, kun annoin vain keholle vallan enkä jäänyt odottamaan jotain sopivaa hetkeä tai kätilön ohjausta. Ina Mayn kirjasta luin FER-ponnistuksesta  ja jotain samoja piirteitä löysin. Puhutaan myös termistä maternal-fetus ejection reflex, sillä ajatellaan, ettei vauva täysin itsenäisesti tule ulos, vaan tarvitaan äidin vapautuminen, antautuminen, jonka tuottamasta energiasta vauva syöksyy ulos. Usein FER tulee täysin odottamatta ja lyhyissä synnytyksissä, mutta oman kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että se lienee mahdollista myös pitkässä synnytyksessä pitkän ponnistusvaiheen päätteeksi.

Muutenkin synnytyksen jälkeen ja vielä tämän kirjan myötä olen oppinut valtavasti siitä, mitkä asiat saattoivat vaikuttaa synnytyksen hidastumiseen ja kulkuun. Jouduimme lähtemään sulun takia vieraaseen sairaalaan, mikä varmasti oli suurin syy sille, että kroppani jotenkin hidasti toimintaansa. Vaikka jokusen tunnin päästä saimmekin luvan taksilla siirtyä toiveidemme mukaiseen sairaalaan, ei synnytys sormia napsauttamalla edennyt, kun piti taas tehdä omaa pesää uuteen paikkaan. Lisäksi kätilön vaihtuminen useamman kerran synnytyksen aikana vaati aina uuteen tilanteeseen totuttelua ja uutta heittäytymistä. Hidastuminen vaikutti mm. siihen, etten päässyt vuokraamaani altaaseen. Se saattoi hieman harmittaa siinä tilanteessa, jälkikäteen ei enää niinkään sillä pärjäsin TENSin, synnytyslaulun ja puolison tuen avulla.

Ennen tämän kirjan lukemista en ollut juurikaan ajatellut mielen ja kehon vahvaa yhteyttä. Siihen on liittynyt myös itsessäni tapahtunut lukko, kun jouduin kesken synnytystä vieraaseen ympäristöön. Useammassakin synnytyskertomuksessa kävi ilmi jokin naisen mieltä painava asia, josta avauduttuaan myös keho aukesi lapselle ja synnytys eteni nopeasti. Tämän vuoksi on todella paljon merkitystä sillä missä, miten ja kenen kanssa nainen synnyttää ja että naisen mieli saisi olla puhdas ja avoin ottamaan vastaan uuden elämän eikä joutuisi murehtimaan muista asioista.

Nyt tuo mielen ja kehon yhteys synnytyksessä on ihan tärkein asia, josta toitotan. Ina May avarsi kirjallaan silmiäni ja antoi doulana kasvamiseeni ja doulan työhöni korvaamattomia työkaluja. Suosittelen kirjaa kaikille raskaana olevien ja synnyttäjien parissa työskenteleville sekä vauvaa odottaville perheille. Muita Ina May Gaskinin kirjoja ovat Spiritual Midwifery (1977), Ina May´s Guide to Breastfeeding (2009) sekä Birth Matters – A Midwife´s manifesta (2010).

nimmari