Vaikka kielitieteitä olenkin opiskellut, olen keskittynyt lähinnä kielten didaktiikkaan eli siihen, kuinka kieliä opetetaan. Kieli kuitenkin kiinnostaa monella tasolla. Viimeisen vuoden aikana olen erityisen paljon kiinnittänyt huomiota siihen, miten kielellä viestitään toisten kanssa, niin suullisesti kuin kirjallisestikin, ja kuinka kieli ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa.

Luin tänään englantilaisen kätilön Sheena Byromin viime vuonna kirjoittaman jutun kielenkäytöstä äitiyshuollossa ja synnytyksessä. Byromin kollegat olivat usein tuumanneet, että eikö enemmän merkitystä ole sillä mitä he tekevät kuin mitä he sanovat. Mutta sanoilla ja puhetavallamme on paljonkin merkitystä. Esimerkkinä Byrom antaa lauseen ‘She told me I was only 3cms’ eli Hän kertoi minun olevan vain 3 cm auki sen sijaan, että olisi sanonut ‘Wow! You are 3cms! Your body is working brilliantly!’ eli Wau, olet 3 cm auki, kehosi tekee upeaa työtä! Juuri tuollaisten pienten sanojen kuten vain, pelkkä, aina, ei koskaan ja koko ajan käyttöä tulisi välttää. Ne lataavat valtavasti lisätaakkaa viestille ja painottuvat kuulijan korvassa, vaikka viestijä ei niin olisi tarkoittanutkaan.

Ei ole yhdentekevää millaisia sanoja käytetään synnytysten yhteydessä erittäin usein mainittavista asioista. Kuulostaisiko synnytyshuone kotoisammalta kuin synnytyssali, olisiko asiakas, synnyttäjä tai äiti kunnioittavampi sana kuin potilas, voisiko synnyttäjä pukea ylleen synnytysleningin sairaalavaatteen sijaan, lievittäisikö jo itsessään sanan supistustuntemus käyttäminen sitä supistuskivuksi kutsuttua?

Viime keväänä hypnosynnytysvalmentaja Jaana Cowasji oli puhumassa doulille hypnosynnytysmenetelmästä ja tukihenkilön roolista hypnosynnytyksessä. Hän puhui paljon viisaita asioita, jotka pätevät käytti äiti sitten hypnosynnytysmenetelmää tai ei. Mielellä on synnytyksessä valtava voima. Ja mielemme usein kuulee valikoiden.  Se ei osaa kääntää negatiivisilla sanoilla muodostettua positiivista viestiä positiiviseksi. Esimerkiksi tukihenkilön hyvänä tarkoitettu Kohta et enää tunne kipua saattaa kaikua synnytyksen päässä vain kipuna. Ei ole mitään hätää saa synnyttäjän ajattelemaan vain hätää. Ei-sanaa ei kuulla, ainoastaan se kipu, hätä, pelko, tuska jne., ja kun synnyttäjä ajattelee kipua ja pelkoa, häneen toden totta sattuu ja häntä pelottaa enemmän.

Tukihenkilön tulisikin käyttää täysin myönteisiä ilmaisuja. Teet upeaa työtä. Jaksat hienosti. Olet ihan mahtava nainen. Tämä supistus tuo vauvaa taas vähän lähemmäs syliä. Kehosi toimii täydellisesti. Sinä pystyt siihen.

Negatiivinen ruokkii negatiivista. Kun äitiä jännittää ja pelottaa, hän jännittää myös kehoaan. Kun keho ei rentoudu, ei synnytyskään etene. Kun synnytys ei etene, äiti ahdistuu ja pelkää, mikä taas lisää kehon jännitystä.

Positiivinen ruokkii positiivista. Äiti ajattelee pystyvänsä synnyttää ja saa myönteistä palautetta myös läsnäolevilta ja pystyy näin ollen rentoutumaan. Rentoutuneena kohtu pääsee työskentelemään ja synnytys edistyy. Äiti tuntee olonsa vahvaksi ja saa voimaa ja pystyy rentoutumaan.

Meillä synnytyksessä läsnäolevilla – kätilöillä ja muulla hoitohenkilökunnalla, puolisolla, doulilla ja muilla tukihenkilöillä – on valtava rooli siinä, millaiseksi synnyttävä äiti olonsa tuntee ja kuinka kykeneväiseksi hän itsensä kokee. Hyväksi tarkoitetulla toiminnallamme ei välttämättä ole toivottua vaikutusta, jos valitsemme sanamme väärin. Tähän asiaan kannustan meitä kaikkia kiinnittämään huomiota niin raskausaikana, synnytyksessä kuin sen jälkeenkin.

voimalauseet
Kuvassa olevat tekstit ovat Messages from Birth Goddesses -voimalausekorteista, joita käytän asiakkaiden kanssa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: