BLOGI

Kaksi kuppia

Onko sinun kuppisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Meneekö kuppi joskus nurin? Mikä asia on ”sinun kuppisi teetä”? Oletko joskus ollut kuuden kupin kumarassa? Kupit ovat pyörineet ajatuksissani Berliinissä vietetyn kesäviikonlopun jälkeen. Birthing from within -koulutusta ei yhtenä suupalana niin vain niellä, vaan pureksittavaa riittää loppuelämäksi, vai pitäisikö sanoa siemailtavaa? Ja mistäkö halusin kirjoittaa heti koulutuksen jälkimainingeissa? No kupeista.

Jätetään kuitenkin alun sana- ja ajatusleikit sikseen, sillä oikeasti haluaisin kysyä sinulta saatko tyhjennettyä ja täytettyä kuppejasi niin, että ne palvelevat sinua esimerkiksi vanhempana, ystävänä tai ammattilaisena perheiden parissa? Ihannetilanteessa yksi kuppi on täysin tyhjä ja toinen kuppi aivan täynnä, mutta monesti täyttöaste seilaa kahden ääripään välissä ja oleellisempaa kuin kupin täytteen tilavuus on tietoisuus omien kuppien tilanteesta ja siitä, kuinka se vaikuttaa meihin toinen toistemme kanssaihmisinä – ja kuinka voimme pikku hiljaa lähteä tyhjentämään ja täyttämään, kupista riippuen.

Kuppi tyhjäksi

Tällä vuosituhannella, näillä maantieteellisillä koordinaateilla ja nykyisellä teknologialla meillä on saatavilla kaikki tieto maailmassa. Sukupolvien ketjussa olemme saaneet myös monenlaista perinnetietoa. Kaikki näkemämme, kuulemamme ja tuntemamme muodostuvat uskomuksiksi, oletuksiksi, ennakkoluuloiksi. Meillä on oma totuutemme, johon uskomme voimakkaasti. Tämä pätee myös raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen.

Kun viimeksi kohtasit asiakkaan tai vertaisäidin, kuinka täysi kuppisi oli? Katsoitko toista ihmistä omien lasiesi läpi, kuuntelitko häntä valmiina kaatamaan tietoasi yli äyräiden läikkyvästä kupistasi? Tämä kuppi on tyypillisesti erittäin täynnä ja jopa ylitsevuotavainen. Haluaisimme jakaa tietoamme, osaamistamme, uskomuksiamme ja teemme sitä useimmiten täysin vilpittömästi, halusta auttaa. Kuitenkin kun kuppimme on täysi piripintaan, on vastaanottaminen toiselle henkilölle vaikeampaa, kun nesteet läikkyvät holtittomasti yli reunan.

Jotta voimme todella aidosti ja syvästi kohdata toisen ihmisen ja kuunnella häntä, tulee meidän tietoisesti tyhjentää kuppiamme. Kun kuppi on tyhjä, syntyy toiselle osapuolelle tilaa jakaa sisimpiä tuntojaan ja tarpeitaan, pelkojaan ja huoliaan, uskomuksiaan ja käsityksiään, ilojaan ja onnistumisiaan. Kun ihminen tulee sisimmässään nähdyksi ja kuulluksi, opimme myös miten voimme olla parhaiten avuksi, mitkä tietomme ja taitomme voimme valjastaa palvelemaan hänen tarpeitaan. Kun seuraavan kerran olet tapaamassa vaikkapa tuoretta äitiä, hengittele muutama kerta kuppiasi eli päätäsi, mieltäsi tyhjäksi. Huomaatko eron?

Kuppi täyteen

Monilla naisilla on tapana ajatella itsensä edelle lapsiaan, ystäviään ja asiakkaitaan. Käytämme aikaa, rahaa ja ajatuksia läheistemme hyvinvointiin ja tarpeisiin. Äitinä huolehdimme lapsistamme, ystävinä toisten hyvinvoinnista ja synnytysten parissa toimivina ammattilaisina asiakkaistamme, joille haluamme antaa kaikkemme. Kuppimme ammottaa usein tyhjyyttään, sillä olemme antaneet kupista kaikille muille paitsi itsellemme. Jos emme täytä kuppia uudestaan, alkaa koko kuppi säröillä.

Jotta sinä jaksat äitinä, ystävänä, puolisona, doulana, kätilönä, minkä tahansa alan ammattilaisena, on sinun pidettävä huolta itsestäsi. Jos kuppisi on tyhjä, et voi antaa enää muillekaan. Joten muistathan laittaa ensin itsellesi happinaamarin ja vasta sitten auttaa toisia.

Luo itsellesi päivittäisiä edes lyhyitä rutiineja, joista nautit ja saat energiaa tai rentoutta. Oli se sitten somettelutuokio lukitussa vessassa, pieni meditaatio pihalla tai parvekkeella, kuuma suihku, masturbointi, aamukahvi kun muut vielä nukkuvat tai lukutuokio. Viisi minuuttia on pieni vilaus koko päivästä ja kun asetat alussa vaikka aina hälytyksen soimaan, on asiasta vaikeampi livetä ja siitä tulee sinulle rutiini.

Viikottain ota itsellesi pidempi breikki. Käy jossain syömässä ateria niin, että voit jokaisella puraisulla kaikessa rauhassa maistaa kaikki maut ja tuntea kaikki rakenteet, tee lenkki läheiseen metsään, käy jumpassa tai uimassa, istu ystävän kanssa teekupposen äärelle tai ota muulla tavoin ainakin tunti pari itsellesi.

Kuukausittain salli itsellesi jokin hemmottelu kuten hieronta, kasvohoito, yö hotellissa, voimia antava työpaja, retriitti tai muu elämäntilanteeseesi sopiva tapa ottaa aikaa kehosi ja mielesi hellimiseen. Joskus rahatilanne on tiukka eikä ole mistä karsia, mutta usein raha järjestyy, kun muistat itsekkäästi laittaa omat tarpeesi muiden edelle, pyytää lahjat palvelulahjakorttien muodossa, järjestellä vielä omista tarpeistasi ne tärkeimmät edelle tai kenties vaihtaa jonkun kanssa omaa osaamistasi.

Sinä olet tärkeä, ja jos et pidä itsestäsi huolta, ei kukaan muukaan tule puolestasi kuppiasi täyttämään.

Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla vaikuttava doula ja elinikäinen oppija, joka parhaansa mukaan tasapainottelee kuppejaan niin kotona, työssä kuin kaikessa muussakin olemisessa ja kohtaamisessa. Kirjoitus on alun perin julkaistu Sydänääni-lehden numerossa 2/2017.

Lantionpohjarakkaus

Lantionpohja on kehon keskus, jonka antama tuki säteilee koko muuhunkin kehoon. Parasta lantionpohjassa on se, että sen kuntoon ja hyvinvointiin voi vaikuttaa itse ja lantionpohjarakkaus tarkoittaakin mielestäni sitä, että on halua ja tahtoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Lantionpohjan tila vaikuttaa monenlaisiin kehontoimintoihin ja sitä myöten myös ihmisen seksuaaliterveyteen, nautintoon ja itsetuntoon.

Rakastutaan, hellitään, hoivataan, annetaan toiselle kaikkemme. Sitten kun suhde arkistuu, panostuksemme vähenee tai jopa lakkaa, lantionpohja unohtuu. Parisuhteessa ei riitä, että kerran sitoudutaan ja sitten kaikki luonnistuisi ihan tuosta noin vain. Parisuhdetta tulee säännöllisesti huoltaa. Sillä vaikka sinä ja kumppanisi olisitte koko ajan samat, niin moni asia muuttuu – erilaiset elämänkäänteet muovaavat suhdetta, vievät teitä välillä loitommas toisistanne, välillä taas lähentäen välejä, ja vaikka pysytte samoina, ette samanlaisina kuin silloin suhteen alkutaipaleella. Yhdessä ja erikseen koetut ja tunnetut asiat muuttavat suhdetta jatkuvasti ja se mikä välillänne toimi alussa, ei välttämä toimi enää nyt. Hyvän ja onnellisen parisuhteen säilymiseksi molempien osapuolten tulee tehdä töitä, nähdä vaivaa yhteisen hyvän eteen, hoivata ja huoltaa suhdetta.

Kuvittele, että suhteesi lantionpohjaan on kuin parisuhde! Vaikka teillä kerran synkkaisi, se ei tarkoita että suhteenne toimii täydellisesti elämänne loppuun asti tekemättä mitään sen hyväksi. Sinä ja lantionpohja olette ja pysytte, mutta molemmissa tapahtuu muutoksia – kehossasi lantionpohjan ympärillä ja sinussa oman elämäsi ja mielesi ympärillä. Lantionpohja vaatii huomiota ja harjoittelua läpi koko elämän ja erityisesti silloin, kun elämä mullistuu oikein kunnolla kuten raskauden ja synnytyksen yhteydessä. Synnytyksen jälkeen se vanha tuttu lantionpohja voikin tuntua aivan eri tyypiltä kuin aiemmin. Kutsut sitä, mutta se vastaa vähän laiskasti. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa, vaan sinnikkäästi luoda yhteyttä välillenne uudestaan. Mieti mistä lantionpohjasi tykkää, kuinka voisit kohdella sitä kunnioittavasti ja siten voittaa sitä puolellesi. Kun sinä annat lantionpohjallesi hyvää, antaa lantionpohjasi sinulle hyvää takaisin moninverroin.

Lantionpohjalihasten harjoittelun ei tarvitse olla pakkopullaa, vaan se voi olla helppoa ja hauskaa ja nautintoa tuottavaa. Lantionpohjaa harjoittaessa on lihasten vahvistamisen lisäksi tärkeää muistaa myös rentouttaminen, erityisesti synnytykseen valmistautuessa, mutta muutenkin. Kannattaa viimeistään nyt lähteä ottamaan lantionpohja haltuunsa.

Tähän kirjoitukseen inspiroi Rakasta lantionpohjaasi -kampanja ja #lantionpohjalokakuu.