2.1.18 alkoi illalla päänsärky jonka muistin esikoisen raskausmyrkytyksestä ja aloin epäilemään, josko se on tämän toisenki kohdalla nousemassa. En huolehtinut sen tarkemmin, koska seuraavana aamuna oli neuvolakäynti jossa saa sitten stixata.
Seuraavana aamuna kuitenki mittasin verenpaineet aamulla ennen neuvolaan lähtöä ja alapaine oli 89-90 väliä muutaman mittauksen jälkeen. Neuvolassa paineet oli 130/99 ja proteiini plussalla. Sattumalta oli erikoislääkäri käymässä jota konsultoitiin. Hän passitti lähtemään välittömästi synnytysvastaanottoon. Oma olo oli rauhallinen, kuitenkin mielessä pyöri käynnistysmahdollisuus, olihan viikot jo 38+1, samat kuin esikoisesta käynnistäessä.
Saavuin synnytysvastaanottoon jossa odottelin tunnin ajan ennen kuin kätilö ehti ottaa käyrille. Tähän mennessä verenpaineet laskenu normaalitasolle ja proteiini hävinny pissasta. Otettiin vielä verikokeet josta kahottiin myrkytysspeksit. Nekin kaikki ok. Olo oli lievästi pettynyt, vielä jatkuu raskaus. Jäin vielä lääkärin vastaanottoa odottamaan.
Tunnin istuskelun jälkeen lääkäri kutsuu. Jutellaan niitä näitä ja naureskellaan. Ultrataan ja vauvalla kaikki hyvin. Pyysin vähän ronskimpaa sisätutkimusta joka sitten olikin vähän kovakourasempi mitä ajattelin. Tämän jälkeen pääsin kotiin.
Kotona tehtiin miehen kanssa läpsystä vaihto, hän lähti kauppaan ja miä jäin menkkajomoineni sohvalle lukemaan esikoisen kanssa kirjaa. Samalla huomasin et tytölle pitää antaa päivälline. Ruokaa lämmittäessä tuli pari lievää supistusta. Ruokailun jälkeen laitoin aamuisen Holby Cityn pyörimään Areenasta. Hetken päästä siitä tuliki napakka supistus, joten siirryin sohvalta jumppapallolle istuskelemaan ja pomppimaan. Sit tuli seuraava ja ohjelma piti pausettaa hetkeksi.
Mies tuli kotiin ja sanoin että vähän meinaa jotain tuntua. Kumpikaan ei siltikään ajatellu, että tämä tästä etenisi koska 2 vkoa aiemmin oli sama homma kontrollikäynnin jälkeen.
17.00 aikoja alkoi yhtäkkiä sataa pitkiä ja kipeitä supistuksia 3-6min välein. 17.40 muistan kahtoneeni kelloa ja sanoin miehelle että nyt nämä ei hiivu ja aloin pomppia, tanssia ja ”juosta” hiirijuoksua esikoisen kanssa ympäri kotia. Supistukset tihenee ja kovenee.
Klo 18 soitetaan anopille että alkaa varautua hakemaan esikoista, mutta soitetaan vielä myöhemmin uudestaan kun on pakko lähteä ajamaan sitä 45min matkaansa.
Klo 19.30 mies soittaa äidilleen että nyt on tultava, jotta me pääsemme lähtemään sairaalaan. 20.15 anoppi saapui ja siinä vaiheessa pitelin itkua joka ikisellä supistuksella. Pyörittelin lantiota ja kumartelin kivusta.
Saliin meidät on kirjattu 21.15, päästiin sinne samantien ilman sisätutkimusta. Laitettiin ktg-käyrä ja istuskelin kiikkustuolissa, vielä pystyin kieltäytymään kivunlievityksestä.
Puolen tunnin päästä kysyin kätilöltä josko se antais kuitenkin sen ilokaasun. Tämän jälkeen otetaan käyrät irti ja tehdään sisätutkimus jossa 5cm venyttäen auki. Miehen kanssa puhuttiin että taitaa vauva syntyä 38+2 niin kuin siskonsakin.
Supistuksia tuli 4min välein todella tasasesti ja kipeesti. Otin joka supistuksen vastaan pyöritellen lantiota, ja vähän ääntelemällä.
Puoleen yhteen aati yöllä pärjäsin näin jonka jälkeen pyysin epin.
Puol kolme tehtiin sisätutkimus kun tunsin supistusten taas voimistuvan. Siellä huomattiin että vuodan runsaasti verta. Lääkäri tutkii ja toteaa kaiken olevan kuitenkin ok, todennäköisesti päivällä tehdyn sisätutkimuksen aiheuttamaa verenvuotoa. Samalla kertaa puhkastiin kalvot, olin edelleen 5cm auki.
4.15 alkoi supistukset tihenemään ja voimistumaan, taas ilokaasu käyttöön. Tutkimus paljasti että olin 7cm auennu. 4.25 huusin ilokaasumaskiin kätilöopiskelijalle, että vauva tulee nyt. Olin auennu täyteen kymppiin.
Pyysin opiskelijaa ja hänestä vastaavaa kätilöä pitämään sormensa minusta irti, sain ponnistella rauhassa vauvaa alaspäin. Supistuksen alussa vähäm hennommin, sit kovemmin ja supistusten lopussa taas rauhallisemmin.
Tämmöistä tunnin ajan kunnes alko tuntua siltä että nyt täytyy tehdä jotain jo ihan oikeastikki. Aktiivinen ponnistus aloitettiin ja kolmella supistuksella pää ulkona. Vauva yritti jo heti kertoa olemassa olostaan ja jotain ääntä saikin aikaan. Seuraavalla supistuksella syntyi hartia ja loppuvauva ilman ponnistusta, kello 5.48 aamulla.
Synnytys oli kaunis ja kätilökin tuli vuoronsa loputtua vielä erikseen kertomaan, kuinka harvoin näkee näin kaunista ja hyvin supistuksia vastaanottavaa synnyttäjää. Tämä synnytys oli tosiaan aivan mahtava ja ihana.
– Emilia Tistelgrén, 22, Kuopio
