Avoin kirje Salkkari-Sannille

Hei Sanni!

Olen seurannut raskauttasi mielenkiinnolla ja lämmöllä. Tiesi ei varmasti ole ollut helppo, mutta olet tehnyt ratkaisut, jotka sinulle ovat tuntuneet oikeilta ja seurannut sydämesi ääntä. Olen ylpeä siitä!

Olen huomannut, että sinua on välillä jännittänyt ja pelottanutkin kovasti. Lähipiirisi on yrittänyt kertoa ehkä tähän hetkeen sopimattomia kertomuksia ja synnytyskokemuksia. Kauhutarinoiden jakaminen ei kuitenkaan palvele ketään tässä vaiheessa. Sen sijaan tarvitset vahvistusta siihen, että pystyt synnyttämään, uskonvalamista siihen, että sinun kehosi on luotu synnyttämään.

Yhdessä vaiheessa pelkosi oli yltynyt niin kovaksi, että toivoit jo sektiota. Isoveljesi Kalle kuitenkin viisaasti totesi, että ei se niin vain onnistu. Sektio on valtava vatsanalueen leikkaus, jossa on aina riskinsä. Fysiologisesti etenevä alatiesynnytys on aina lähtökohtaisesti turvallisin niin äidille kuin vauvalle, ja sektiota ei ole syytä tehdä ilman painavaa lääketieteellistä perustetta.

Synnytystä kohtaan kokemaasi jännitykseen olet saanut aika yksioikoisia neuvoja. Sairaalan henkilökunta on kokenutta ja ammattimaista ja kaikki kipulääkkeet ovat käytössä. Näin toki on, mutta vain sinä olet oman kehosi asiantuntija. Ja matalan riskin synnyttäjälle luonnollinen itsestään etenevä synnytys ilman turhia puuttumisia on kaikista turvallisin, myös vauvan kannalta. Tästä syystä on hyvä etukäteen ottaa selvää erilaisten lääkkeiden ja puudutteiden hyödyistä ja haitoista, jotta synnytyksessä voi tehdä riittävään tietoon perustuvia päätöksiä. Kun synnytykseen puututaan, on aina täysi arvoitus, millaiseen suuntaan synnytys kääntyy. Yksi puuttuminen myös herkästi johtaa toiseen.

Täysin kivuton synnytys ei toki ole, mutta kipuun voi suhtautua monella tavalla. Jos ajattelet, että sattuu ihan helvetisti, niin varmasti sattuukin. Mielellämme on valtava voima kehomme toimintaan. Jos kiljuu, huutaa ja irvistää, tulee jännittäneeksi koko kehonsa ja kasvonsa, ja tällöin keho ja kohtu eivät pääse työskentelemään. Kun leuka on rentona, rentoutuu myös lantionseutu ja kohtulihas pääsee auttamaan vauvaa ulos. Tähän auttaa synnytyslaulu, joka ei suinkaan tarkoita Finlandia-hymnin lurauttamista, vaan sitä pitkien matalien äänten päästämistä ja hengittämistä.

Itse puhun kivun sijaan mieluummin supistustuntemuksista tai aalloista. Kun synnytys etenee itsestään, supistuksia alkaa tulla vähitellen ja ne voimistuvat pikku hiljaa. Näin keho tottuu tuntemuksiin. Lisäksi supistusten välissä on taukoja, jolloin kiputuntemukset katoavat tyystin ja on mahdollista levätä. Rentoutuminen on tärkeää niin supistusten aikana kuin välissäkin. Supistusten välissä usein tekee mieli pysyä liikkeessä ja oman kehon viestejä kannattaa kuunnella. Supistuksen aikana voi tuntua hyvältä jäädä paikalleen, esimerkiksi nojaamaan johonkin. Ja supistusten välissäkään ei aina jaksa liikkua ja kannatella itseään, jolloin esimerkiksi säkkituoliin nojaaminen voi tuntua hyvältä. Moni kokee supistusten vastaanottamisen makuullaan hyvin epämiellyttävänä, ja eihän se kovin luontainen synnytysasento olekaan. Tärkeintä on edetä omien tuntemustensa mukaan. Myös ponnistusvaiheessa on tärkeä kuunnella oman kehon viestejä ja hakeutua itselle parhaiten sopiviin asentoihin.

Rentoutumiseen voi auttaa moni asia. Vesi, kylmä ja lämmin, hieronta, akupisteiden painaminen, lantion pyörittely tai vaikkapa TENS-laite, joka antaa selkään kiinnitettäviin elektrodeihin sähköimpulsseja, jotka muun muassa nostattavat endorfiinitasoja. Ja supistusten mukaan voi heittäytyä ajatellen, että jokainen niistä tuo vauvaa aina lähemmäs, kuvitella vaikkapa surffaavansa aalloilla. Mielikuvilla voit ajatuksen voimalla saada kivut lieventymään ja saada niihin positiivisemman suhtautumistavan.

Ja se paras kivunlievitysmekanismi on meillä sisään rakennettuna. Oksitosiini. Tuo mielihyvähormoni virtaa kehomme läpi, lievittää kipua ja edistää synnytystä. Oksitosiinia virtaa myös esimerkiksi rakastellessa. Rakkaan ihmisen kosketus, halaus, hively ja suutelu saavat kaikki oksitosiinihormonin virtaamaan. Tätä kaikkea voi synnytyksessä tehdä, jos se itsestä tuntuu hyvältä.

Viime aikoina mieltäsi on hiertänyt erityisesti se, kuka synnytyksessäsi on mukana. Tale pyörtyi synnytysvalmennuksessa, mutta en ihmettele. Kätilö ei ollut ehkä ihan loppuun asti miettinyt millaisen videon teille näyttää ja äänen perusteella se taisi antaa synnytyksestä aika hurjan kuvan. Ymmärrän, että sinua jännittää ottaa Tale mukaan, jos hän pyörtyisi h-hetkelläkin. Oletko jutellut Talen kanssa siitä, miksi hän pyörtyi? On todella tärkeää, että tukihenkilö on tietoinen synnyttäjän toiveista ja valinnoista, ja tukihenkilön voi olla hyvä saada purkaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ennen synnytystä. Mutta kuten itsekin sanoit, haluat synnyttää rauhassa. Ja on todella tärkeää, että synnytyksessä ei ole henkilöitä, jotka saavat tuntemaan epävarmaksi ja jännittyneeksi. Synnyttäjä on niin herkässä mielentilassa, että aistii heti läsnäolevien jännitykset ja pelkotilat, ja ne voivat horjuttaa naisen uskoa itseensä ja häiritä synnytyksen kulkua.

On siis todella tärkeää, että saat itse valita ketkä synnytyksessäsi ovat läsnä. Myös kätilöä on mahdollista vaihtaa, mikäli kemiat eivät kohtaa. Ja oman tukihenkilönkin voi pyytää lähtemään, mikäli hänestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, läheiset ystävät ja sukulaiset saattavat joskus olla hieman hysteerisiä. Jos sinusta tuntuu, ettet oikein haluaisi Talea etkä äitiäsikään mukaan, on mahdollista pyytää synnytykseen myös doula. Doula on koulutettu synnytykseen perehtynyt tukihenkilö, joka tarjoaa niin fyysistä, emotionaalista kuin tiedollistakin tukea. Doula on jatkuvasti läsnä, silloinkin kun kätilö juoksee synnytyssalista toiseen, ja doulalla on useita kikkakolmosia miten lievittää kipua ja rentoutua. Doulan läsnäolo ei myöskään poissulje muita tukihenkilöitä. Parhaimmillaan doula tukee myös synnyttäjän kumppania. Doulan voi pyytää lyhyelläkin varoitusajalla ja eduksi toki on, jos doulan ehtii tavatakin ennen synnytystä, jotta ei ole aivan vieras henkilö lähdössä mukaan. Doulan tuesta on valtavasti etua. Kaikki eivät kuitenkaan koe doulaa omaksi jutukseen ja tärkeintä on, että itse päätät mikä sinusta tuntuu hyvältä.

Se on joka tapauksessa selvä juttu, että mikään Taalasmaan Ulla ei päätä, kuka mukaasi tulee. On toki hienoa, jos isä saa olla synnytyksessä mukana, mutta se on sinun synnytyksesi, sinun kehosi, ja sinä päätät siihen liittyvistä asioista. Tärkeää on, että sinun toiveesi tulevat kuulluiksi ja saat tehdä itseäsi ja synnytystäsi koskevia päätöksiä. Merkittävää ei loppujen lopuksi ole se miten vauva syntyi, kauanko siinä kesti, mitä kivunlievitysmenetelmiä käytit, missä asennossa synnytit vaan se, että tulit kohdatuksi, rakastetuksi, huomioiduksi ja sinun valintoja ja päätöksiä kunnioitettiin. Toivon sydämestäni, että saatte asiat sovittua vielä ennen h-hetkeä.

Sanni, toivon sinulle kaikkea hyvää synnytykseesi. Valmistautuminen ja tiedonhankinta kannattaa aina, sillä se antaa sinulle valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita, synnytystä kun ei voi etukäteen suunnitella. Luota itseesi ja kehoosi! Usko siihen, että sinä osaat tehdä sillä hetkellä parhaat päätökset. Nauti! Pian saat tavata vauvasi, jota ole kantanut sydämesi alla yhdeksän kuukautta.

Lämpimin terveisin

Anna-Riitta, doula

PS. Suosittelen sinulle ja Talelle ja vaikka koko lähipiirillesi synnytysvideoita, jotka eivät saa pyörtymään. Tekijänoikeussyistä en voi omasta mielestäni kauneinta ja ihaninta linkittää, mutta löydät sen youtubesta, kun haet sanalla BirthofSloane. Hyvää synnytystä! <3

Siskot

Kun kuulee kanssasiskoiltaan kehuja itsestään, virtaavat ne suoraan sydämeen, suoraan jokaiseen soluun kehossa. Puolisonkin sanat merkitsevät, mutta jotenkin toisten naisten sanat sykähdyttävät enemmän.

Upea synnyttäjän lantio. Sirot, mutta silti niin vahvat sääret. Upea uuma, naiselliset muodot. Pienet ja suloiset korvat. Näkee, että olet tanssija. Kauniit rinnat.

Näitä kauniita sanoja sateli vuoden alussa, kun kokoonnuimme kymmenen naisen voimin siskopiiriin vahvistamaan toistemme upeutta ja oppimaan itsestämme lisää. Ja niissä sanoissa, tai pikemminkin niiden sanojen synnyttämässä kuplassa leijun edelleen.

Näin naistenpäivän lähestyessä ja muutenkin aina: Muistakaan kehua itseänne ja toisianne, ja ei sitten mitään muttia, vaan otetaan kehut vastaan kauniilla hymyllä ja kiitoksella!

alttari