Seksuaalisuus on ihmisessä kohdusta kuolemaan. Synnytys on osa synnyttävän henkilön elämänkaaren seksuaalisuutta, yksi niin kutsutuista verimysteereistä, blood mysteries, eli menarke (ensimmäiset kuukautiset), synnytys ja menopaussi (kuukautisten loppuminen).

Tämä on kolmiosaisen kirjoitussarjan viimeinen osa. Aiemmat kirjoitukset on julkaistu viime ja toissaviikolla.

Synnytys on voimakas kokemus ja sen vaikutukset yksilön seksuaalisuuteen moninaiset. Asiaan vaikuttaa ihmisen koko elämänhistoria, joten kokemukset voivat vaihdella hyvinkin paljon, myös saman ihmisen eri synnytysten välillä.

Synnytyksestä palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siinä missä yksi on valmis petipuuhiin ja ehkä jopa halukkaampi kuin koskaan jo muutama viikko synnytyksen jälkeen, vietetään toisessa perheessä hiljaiseloa yli vuosikin. Fyysiseen palautumiseen vaikuttavat synnytyksessä mahdollisesti saadut vauriot kuten repeämät ja episiotomiahaava ja niiden parantuminen tai sektiohaava. Lantionpohjalihakset eivät useimmiten ole elämänsä kunnossa heti synnytyksen jälkeen, mikä voi aiheuttaa mm. virtsankarkailua. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, ettei kosketus tai esim. penetraatio emättimen alueella tunnu hyvältä.

Synnytys vaikuttaa sen jälkeiseen aikaan myös henkisellä tasolla. Synnytyskokemus vaikuttaa erittäin paljon synnyttäjän seksuaalisuuteen. Mikäli synnytys on ollut traumaattinen, liittyi siihen fyysisiä vaurioita tai ei, vaikuttaa se synnyttäjään ja tämän itsetuntoon monella tavalla. Jos ihminen on henkisesti revitty riekaleiksi, voi hänen olla vaikea luottaa itseensä ja muihin tai kokea olevansa arvokas, tärkeä ja rakas. Mikäli synnyttäjä kokee, ettei häntä kuultu synnytyksessä ja hänen ylitseen käveltiin, voi se aiheuttaa voimakasta alemmuuden tunnetta ja itseensä käpertymistä ja tästä parantuminen voi ottaa aikaa ja ammattilaisen apua. Voimaannuttavalla synnytyksellä puolestaan voi olla myönteinen vaikutus synnyttäjän seksuaalisuuten loppuelämäksi. Kun synnyttäjä kokee ylpeyttä omasta kehostaan ja sen tekemästä työstä, on saanut velloa hyvässä hormonimyrskyssä ja kokee saaneensa tukea, kunnioitusta ja arvostusta, ei mikään pitele häntä.

Joillekin seksi voi olla vaikeampaa muuttuneen kehon ja palautumisvaikeuksien vuoksi, ja toisaalta jotkut sanovat seksielämänsä parantuneen moninkertaisesti synnytyksen jälkeen. Kun oma keho on tehnyt jotain niin huikeaa, sitä kohtaan tuntee myös aiempaa enemmän rakkautta ja seksille antautuminen on helpompaa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa kokea omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan synnytyksen jälkeen. On ymmärrettävää, että itseä tekisi mieli vertailla julkkiksiin, kavereihin ja kadulla kulkeviin ihmisiin, mutta olisi tärkeä keskittyä ihan vain omaan itseensä ja prosessiin itsensä kanssa. Katsoa itseään peilistä rakkaudella ja lempeydellä ja antaa aikaa.

Parisuhteessakin saatetaan tarvita aikaa – ja sitä keskusteluyhteyttä. On äärimmäisen tärkeää, että kumppanit puhuvat toiveistaan, tarpeistaan ja huolistaan ääneen, tai vaikkapa kirjoittamalla, jos se tuntuu luontevammalta. Puhumattomuus tuottaa monenlaisia ongelmia ja pienet asiat kasaantuvat isoksi vyyhdiksi, jonka purkaminen vaikeutuu päivä päivältä. Tämän vuoksi synnytyksen jälkeisestä ajasta ja seksuaalisuudesta olisi hyvä jutella kumppanin kanssa jo ennen vauva syntymää. Synnytyksen jälkeen on tärkeää, että molemmat saavat ilmaista mielen päällä olevia asioita ja keskustella haluistaan toisen tuomitsematta. Haluristiriidat ovat yleisiä vauvavuotena ja pikkulapsiarjessa ja on tärkeää muistaa, että tänäkin aikana on oltava kumppanin suostumus seksiin. Toista ei saa painostaa eikä pakottaa.

Imetyksen vuoksi synnyttäjän kosketuskiintiö voi päivän aikana täyttyä jo vauvan kanssa ja kun kumppani tulee töistä kotiin, ei kestä enää yhtään ylimääräistä kosketusta. Yhteisiä hellyydenhetkiä voi toteuttaa myös imetyksen aikana – puoliso voi hieroa imettäjän jalkoja tai hartioita.

Seksielämä voi myös rikastua, kun vauvan nukkuessa X-asennossa keskellä sänkyä onkin löydettävä joku vaihtoehtoinen paikka rakastella – niitä sopivia paikkoja voi alkaa löytyä yllättävistäkin kodin nurkista. Mikäli penetraatio synnyttäneen emättimeen ei tunnu hyvältä, on hyvä muistella muita tapoja tuottaa nautintoa – suuseksi, klitoriksen kiihottaminen ja koko ihopinta-alan hyödyntäminen. Täydellisen hetken löytäminen voi myös olla haastavampaa ja monille tuo kutkutusta ajatus siitä, että seksiä saattaa olla luvassa hetkenä minä hyvänsä. Toinen taas pikkulapsiarjen myllerryksessä ja väsymyksessä kiihottuu siitä, että kalenterissa on varattu joka viikolle tarkka aika seksin harrastamiseen. Silloinkin, kun seksiä ei syystä tai toisesta ole pitkiin aikoihin, on tärkeää pitää yllä pientä jännitettä. Suukkoja, halauksia, vietteleviä ja hyväksyviä katseita, kosketusta, pikkutuhmia viestejä yms. Huumoria ei myöskään sovi unohtaa: Ehditäänköhän äitiyspakkauksen kortsut käyttää ennen kuin menevät vanhaksi.” Hyvällä omallatunnolla voi myös ottaa lastenhoitajan siksi aikaa, että pääsee harrastamaan seksiä. Se on vähintään yhtä hyvä syy vaivata sukulaisia tai palkattua lastenhoitajaa kuin hammastarkastus — eikä vanhemmilla ole mitään tilivelvollisuutta lastenhoitajalle kuinka vapaahetkensä aikoo käyttää.

Hormonien vaikutuksesta emättimen limakaivot voivat olla tavallista kuivemmat ja seksuaalista halukkuutta voi olla vähemmän. Kannattaa rohkeasti käyttää apuna liukastetta. Hormonit vaikuttavat toisiin raskaammin kuin toisiin ja joillain voi ilmetä jopa vaihdevuosiin verrattavaa estrogeenivajausta. Ammattiapua kannattaa myös rohkeasti hakea, mikäli oman tilanteen kokee itselleen hankalaksi. Joissakin asioissa seksuaalineuvonta tai -terapia voi olla paras paikka, toisissa taas parhaimman avun saa kätilön tai lääkärin vastaanotolta. Ja koska ihminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus, voi joihinkin lukkoihin ja jumeihin saada apua myös esim. osteopatiasta tai vyöhyketerapiasta.

Omaan uuteen kehoon kannattaa tutustua vaikkapa itsetyydytyksen avulla, otattamalla itsestä kuvia ammattilaisella ja ottamalla vastaan hoivaa käymällä esimerkiksi hieronnassa. Lantionpohjalihaksia on tärkeä alkaa harjoittaa mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen ja muuta liikuntaa lisätä vähitellen omaa kehoa kuunnellen ja tarvittaessa ammattilaisen kuten äitiysfysioterapeutin ohjauksessa. Liikunnasta saa endorfiineja eli hyvän fiiliksen hormoneja, jotka auttavat jaksamaan ja tuntemaan olon hyväksi myös synnytyksen jälkeisessä kehossa.

On sinänsä harhaanjohtavaa puhua palautumisesta, sillä synnytyksen jälkeen ei ole paluuta menneeseen. Vaikka kuinka ajattelisi, ettei mikään muutu, niin aina jotain muuttuu. Ei ole tarkoituskaan, että keho palautuu täysin ennalleen — se muovautuu uudenlaiseksi ja on jatkuvassa muutoksessa koko loppuelämämme. Niin muuttuu myös suhde itseen ja kumppaniin, ja synnytyksen jälkeisen ajan voikin ottaa ihan uutena seikkailuna, päivittää yksin ja yhdessä niin kartta kuin kompassi matkalla nautintoon.

%d bloggaajaa tykkää tästä: