Muutama viikko sitten silmiini osui ydinvoimakeskustelun yhteydessä video, jossa yritysvastuukonsultti Anne Raudaskoski kommentoi Fennovoimaan sijoittamisen riskeistä. Nimi oli hyvin tuttu ja kyllä videolla puhuneesta naisestakin jotain tuttua tunnisti, vaikka tukka oli paljon pidempi ja asiayhteys aivan eri kuin silloin, kun Annen olin viimeksi nähnyt. Mutta aikani googlailtuani varmistuin, että sama henkilö on kyseessä.

Lukion abivuotena osallistuin Kallion lukion ja Aleksis Kiven peruskoulun kuudesluokkalaisten yhteiseen Tule hyvä tyttö! -produktioon. Vuoden työskentelystä syntynyt esitys sisälsi taidonnäytteitä kirjallisesta, puhe- ja liikunnallisesta ilmaisusta. Koreografiksi meille tuli koulun opettajiston ulkopuolelta Anne. Pieni ja vähän murtaen puhuva nykytanssija, joka oli samalla sähäkkä ja lempeä.

Produktion lopussa saimme päätösjuhlassa Annelta omat kynttilät. Olen pahimman luokan hamsteri ja jemmaaja, eikä aina ole helppoa hävittää edes kulutettavaksi tarkoitettuja asioita, jos niihin liittyy kovasti muistoja. Siispä tuo kynttilä on kulkenut mukanani kodista toiseen yli kymmenen vuoden ajan.

Sunnuntaina kaivoimme lapsen kanssa esiin kynttilöitä, kun talviaika toi illan pimeyden entistä aiemmin. Muutto tammikuussa lähestyy, enkä halua pakata laatikoihin yhtäkään puoliksi poltettua kynttilää. Kynttilävarastoa penkoessani tuli vastaan myös tuo Annelta saatu kynttilä. En enää muistanut, mitä kynttilän ympäryskääreen sisäpuolella luki, joten lapsen ystävällisellä avustuksella irrotin paperinarun ja käärin paperin auki.

Oma tuli on tärkeä.

En enää hetkeäkään epäröinyt kynttilän polttamista. Ajattelin toki lähestyvää muuttoa ja pienen kynttilän verran kevenevää muuttokuormaa, mutta ensisijaisesti halusin sytyttää liekin kynttilääni, katsella sitä omaa tultani. Kynttilä oli syystäkin odottanut oikeaa hetkeä kaapin kätköissä.

Kuukausien epävarmuuden ja oman paikan etsimisen jälkeen sekä kaikenlaisten byrokratian aiheuttamien hampaidenkiristysten keskellä kynttilä ja sen ympärille kätketty viesti tulivat kuin tilauksesta.

Aloin miettiä sanontaa Anna palaa! ihan uudella tavalla. Anna sen oman liekkisi palaa! Älä sammuta. Anna sen roihuta. Ota siitä soihtuusi valoa silloin, kun polut tuntuvat pimeiltä. Pidä koko ajan yllä vähintään pieni lepattava liekki, älä estä ajoittaista kipinöiden sinkoilua. Pidä lämpö kaikessa siinä, mitä teet. Sillä oma tuli on tärkeä. Kiitos Anne.

omatuli2

%d bloggaajaa tykkää tästä: