Erityisesti silloin kun ensimmäinen lapsi on aloittamassa koulutaivaltaan, pyörii vanhemman mielessä monenlaisia huolia. Ja vaikka lapsella olisi jo isompia sisaruksia, on koulun aloitus aina iso muutos lapsen ja perheen elämässä. Miten se lapsi pärjää ja kuinka vanhempana voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea lasta.

Aivan kuin vaikkapa ylioppilaskirjoituksiinkaan ei voi alkaa valmistautua edellisenä iltana, ei koululaiselle yhtäkkiä viime hetkellä voi antaa kaikkia eväitä ja tiedonmurusia, vaan hän lähtee uuteen koitokseen niillä tiedoilla ja taidoilla, joita on vuosien varrella kartuttanut.

On kuitenkin pari asiaa, jotka on hyvä tehdä koulutulokkaan kanssa selväksi ennen ensimmäistä koulupäivää, mikäli niitä ei ole vielä aiemmin käsitelty. Seksuaalikasvatuksessa lähtökohtaisesti on aina parasta kertoa asioista, kun lapsi niistä itse kysyy, mutta niiden puheeksi ottaminen ilman lapsen aloitetta on tärkeää siinä vaiheessa, kun lapsen viimeistään olisi saatava tietoa – koululaisena lukutaidon karttuessa ja oman ja kavereiden puhelinten myötä sitä tietoa kyllä sitten haetaan eikä välttämättä niin hyvistä lähteistä kuin vanhempi toivoisi. Tartu siis itse toimeen! Jos aloitteen tekeminen tuntuu vaikealta, voit napata vaikkapa jonkin kirjan tueksi tai palata johonkin aiempaan keskusteluunne: ”muistatko silloin kun mietit miten Vilma-serkku syntyi? Tiedätkös miten se vauva sinne masuun ensin pääsi?”

Tsekkaa ovatko nämä asiat hallussa tulevalla koululaisellasi ja paikkaa ne kohdat, jotka ovat vielä pimennossa. Se lisää hänen turvallisuuttaan, kun maailma avautuu yhä isompana hänen edessään, ja lapsi on yhä vähemmän vaikutuksesi alaisena.

1. Turvataidot

Lapsen reviiri laajenee merkittävästi koulun alettua. Hän alkaa kulkea enemmän itsenäisesti, viettää yhä enemmän aikaa kavereidensa kanssa. Hänellä on paljon sellaista elämää, josta sinä vanhempana et enää ole niin perillä ja jota et voi hallita. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että maailma huokuu mustana ja pelottavana lapsesi ylle ja mitä tahansa voi käydä. Lapselle ei myöskään ole mitään syytä maalailla uhkakuvia ja varoitella häntä kaikista vaaroista. On hedelmällisempää antaa sellaisia neuvoja ja ohjeita, joita lapsi oppii soveltamaan hyvin erilaisissa tilanteissa silloinkin, kun kohdattu uhka on hänelle ennalta tuntematon.

Lapselle on hyvä opettaa mitä tehdä tilanteessa, jossa hänelle tulee epämukava olo. Voitte yhdessä pohtia, minkälaisissa tilanteissa hän on tähän mennessä kokenut epämukavuutta ja mitkä asiat eivät ole tuntuneet hyviltä. Esimerkeiksi saattaa nousta sellaisia asioita kuin että joku halasi tai pussasi ilman lupaa, joku tuli eskarissa vessaan häiritsemään tai kadulla oli joku tyyppi, joka hoiperteli niin että tuntui että se kaatuisi päälle. Ne ovat tilanteita, joissa on tehty jotain mikä ei lapsesta ole tuntunut kivalta, mihin hän ei ole antanut lupaa tai jotka ovat ylipäätään tuntuneet pelottavilta.

Tässä hyvät nyrkkisäännöt lapselle epämiellyttäviin tilanteisiin:
1. Sano EI, LOPETA, ÄLÄ.
2. Lähde pois tilanteesta.
3. Kerro asiasta jollekin turvalliselle aikuiselle.

Kuka sitten on turvallinen aikuinen? Lapsen on hyvä osata nimetä pari sellaista ihmistä, jolle hän voisi kertoa mistä vaan mieltä painavasta asiasta. Sen lisäksi voidaan yhdessä pohtia ketkä olisivat sellaisia ihmisiä, joille voisi heti käydä sanomassa että pelottaa jos ei ole mahdollista heti kertoa omalle turvalliselle aikuiselle. Lähtökohtaisesti toivomme tietenkin, että lapsi voi luottaa jokaiseen kadulla vastaan tulevaan ihmiseen, emmekä voi kieltää lasta puhumasta tuntemattomille, sillä lapsi voi joskus jäädä ilman apua, jos ei uskalla pyytää sitä keltään. Voimme kuitenkin ohjata lapselle hyviä paikkoja pyytää apua. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset liikkeet ja kaupat tai kadulla liikkuvat ihmiset, joilla on itselläänkin mukana lapsia.

Lapselle on hyvä painottaa sitä, että kaikenlaisten asioiden kanssa saa aina tulla luokse, kaikesta voi kertoa ja vanhempi ei koskaan suutu, vaikka lapsi kertoisi tehneensä jotain ei toivottua tai olleensa tilanteessa, jollaista olisi pitänyt välttää. Ja tämä lupaus pitää toki sitten muistaa myös niinä vuosina, kun lapsi saapuu juovuksissa kotiin keskellä yötä. Lapsen on tärkeää myös tietää, että jos joku toinen ihminen tekee hänelle jotain ikävästi, se ei koskaan ole lapsen syy. Lapselle voi käyttää esimerkkinä salaisuutta. Salaisuuden voi pitää, jos sillä on tarkoitus ilahduttaa jotain: ”ei kerrota tästä vielä äidille, sillä se on äitienpäivälahja, annetaan se sitten vasta äitienpäivänä ja äiti varmasti ilahtuu”. Jos salaisuuteen liittyy uhkailua, kiristämistä, pahaa mieltä, pelottelua tms., siitä pitää kertoa jollekin turvalliselle aikuiselle: ”tästä ei sitten saa kertoa kenellekään, sillä jos vanhempasi saisivat tietää tästä meidän salaisuudestamme, he eivät enää rakastaisi sinua”.

Viimeistään tässä vaiheessa on myös tärkeää, että lapsi tietää hänen oman kehonsa ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden sekä sen, että hän itse saa määritellä sen kuka ja miten häneen koskee. Kehonosat on monesti nimetty jo pikkutaaperon kanssa, mutta erityisesti jos perheessä puhutaan eri kieltä kuin lapsen koulussa, on tärkeää huolehtia, että lapsi osaa käyttää esim. sukuelimistään myös muun kouluyhteisön käyttämiä sanoja kuten suomeksi pippeli ja pimppi ja ruotsiksi snoppen ja snippan. Kehon ja kehonosien tunteminen suojelee lasta, sillä hän osaa paremmin kertoa mihin saa tai ei saa koskea ja tarvittaessa kuvailla mitä hänelle on tehty.

Siinä missä koulun alkaessa tietynlainen turvattomuus lisääntyy, saa lapsi toisaalta samalla useita uusia turvallisia aikuisia elämäänsä. Opettajasta tai muusta henkilökunnan jäsenestä voi muodostua lapselle sellainen tuttu ja turvallinen ihminen, jolle lapsen on helppo kertoa häntä painavista asioista. Tällainen turvallinen aikuinen voi olla muuallakin perheen ulkopuolella kuten kummi, isovanhempi tai kaverin vanhempi. Vanhemman ei ole syytä potea kateutta näistä lapsen muista turvallisista ja luottamuksellisista suhteista vaan olla kiitollinen siitä, että lapsella on joku jolle kertoa silloinkin, kun asia tuntuu liian arkaluontoiselta jaettavaksi oman vanhemman kanssa.

2. Miten vauvoja tehdään

Jos olette jääneet jumittamaan sille tasolle, että isä antaa äidille vauvansiemenen eikä lapsi ole vielä kysynyt että MITEN, on aika ottaa ohjat omiin käsiin. Ja tämä ihmisen lisääntyminen on hyvä käsitellä, vaikka omassa perhemuodossa lapsi olisi saanut alkunsa muulla tavoin tai perheessä ei olisi isää ja äitiä. Sillä lapsi kyllä saa sen perinteisen menetelmän selville itse ja vaikka asian kertominen tuntuisi kuinka vaikealta, tulet kiittämään itseäsi myöhemmin, kun lapsen ensikosketus aiheeseen ei ole kaverin puhelimelta nähty porno. Tiedon saatuaan lapsi välttyy myös nololta tuntuvilta tilanteilta, joissa kävisi ilmi, että hänellä on vauvojen alkuperästä väärä käsitys (kuten vauvatehdas, haikara, vauvasiemenen nielaiseminen tms.) tai ei minkäänlaista ajatusta.

Tulevan koululaisen kanssa ei kuitenkaan tarvitse puhua seksistä, joka on paljon laajempi asia kuin vauvan tekeminen. Hänelle voi kertoa, että jotta se isän vauvasiemen, siittiö, pääsee sinne äidin isomman vauvasiemenen, munasolun, luo, laittaa isä pippelin äidin pimppiin ja sitten kivespusseista tulevat siemenet kulkevat äidin kohtuun ja munatorviin etsimään munasolua. Reaktio saattaa olla silmien pyörittely, pakoon juokseminen, olkien kohautus ja ”aha” tai ällötyksen ja järkytyksen sekainen kiemurtelu. Lähtökohtaisesti eskari-ikäinen kuitenkin suhtautuu kuin asiassa ei olisi mitään kummallista. Vuosien varrella hän ehtii sitten suhtautua monella muullakin tavalla, kun jossain vaiheessa ymmärtää, että tämä teko on saattanut toistua muulloinkin kuin silloin kun hän ja sisaruksensa saatiin alulle. Mutta älä murehdi asiaa nyt!

Lapsi saattaa esittää jatkokysymyksiä, joihin on tärkeä vastata. Jos jokin kysymys on juuri siinä hetkessä liian kinkkinen tai haluat rauhassa miettiä vastausta, kiitä lasta kysymyksestä ja sano palaavasi siihen myöhemmin – ja myöskin muistat palata, jotta luottamus välillänne säilyy ja lapsi uskaltaa jatkossakin tulla kysymystensä kanssa luoksesi.

Seksi-sanan ei mitenkään tarvitse ilmetä vastauksessasi, ellei lapsi erikseen kysy mitä seksi on. Useimmille lapsille riittää ihan tuo selostus siitä, mitä konkreettisesti tapahtuu jotta vauva voi saada alkunsa. Seksi on jo paljon laajempi asia ja sitä on monenlaista, muutakin kuin vauvantekoseksiä jossa penis työntyy emättimeen. Kannattaa ainakin välttää sellaisia fraaseja, että seksi on jotain sellaista mitä aikuiset tekevät, koska se tuntuu niin hyvältä, sillä ensinnäkin moni huomaa tekevänsä sitä jo ennen kuin on aikuinen, toisekseen se ei aina tunnu hyvältä ja kolmannekseen kaikki aikuiset eivät sitä tee, ja tämä saattaa aiheuttaa kasvavassa nuoressa paljon ristiriitaa, ihmetystä ja häpeääkin. Muista, että riittää kun lapsi tietää kuinka vauvat saa alkunsa. Seksistä ehtii jutella vielä myöhemminkin, jos lapsi ei sitä itse ota esiin ennen kouluikää.

Kaikki nämä tiedot ja taidot suojelevat lasta ja ovat avainasemassa, kun pyritään ennaltaehkäisemään seksuaalista kaltoinkohtelua. Oikea, asiallinen ja oikea-aikainen tieto sekä omien ja muiden rajojen kunnioittaminen ovat seksuaalikasvatuksen ja yksilön seksuaalisen hyvinvoinnin kulmakiviä.

Haluatko tietää mitkä ovat ihan tärkeimmät asiat seksuaalikasvatuksessa, myös ihan pienten lasten kanssa? Tilaa maksuton huoneentaulu tukemaan itseäsi tärkeässä tehtävässäsi seksuaalikasvattajana!

%d bloggaajaa tykkää tästä: