Kesällä 2013 osallistuin yhdysvaltalaisen kätilö Elizabeth Davisin kaksipäiväiseen seminaariin ja kiinnostukseni synnytyksiin laajeni kiinnostuksesi naisen koko elämänkaaren seksuaalisuudesta (mistä juonsi juurensa myös yritykseni ensimmäinen, alle vuoden voimassa ollut nimi). Minulle iski voimakas halua oppia lisää seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä.

Syksyllä 2013 päätin olla menemättä kätilöopintojen pääsykokeisiin, joihin olin saanut kutsun. Tajusin, että sairaanhoitajaopinnot eivät todellakaan olisi minua varten ja ettei minulla oikeastaan ollut mitään kiinnostusta eikä rahaakaan yhtäkkiä vetäytyä työelämästä 4,5 vuodeksi opiskelemaan tutkintoa, kun en edes haluaisi tehdä kätilön työtä. Tunnistin, että synnytyksissäkin halusin olla nimen omaan doulan roolissa. Olisi pakko olla jokin toinen keino saada lisää tietoa ja osaamista juurikin sen seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden saralla ja luoda omannäköinen polkuni asiantuntijaksi.

Tutustuin seksuaalineuvojan opintoihin ja ilmoittauduin seuraavaksi kevääksi Sexpon vuosittaiseen SEKS-koulutusseminaariin. Olin jo hakemassa keväällä alkaviin seksuaalineuvojan opintoihin, kunnes tuli tieto, että Suomessa oli ensimmäistä kertaa alkamassa seksuaalikasvattajakoulutus. SEKS-koulutuspäivässä pääsin vielä kysymään lisätietoja koulutuksista ja oli aivan selvää, että opettajataustallani oli luontevaa hakeutua kasvatuskoulutukseen. Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi osallistua niin kasvattaja- kuin neuvojaopintoihin, mutta koulutuksenjärjestäjä saattaa asettaa rajoituksia taustakoulutukselle. Lisäksi on oma asiansa, millä taustalla voi saada auktorisoinnin.

Molemmat koulutukset ovat 30 op laajuisia kokonaisuuksia, jotka on suunniteltu tehtäväksi vuoden aikana työn ohessa, sillä lähipäiviä on vain kymmenen ja lisäksi itsenäistä opiskelua, pienryhmätyöskentelyä, kirjallisuutta, lopputyö sekä harjoittelut. Mentorointi ja työnohjaus toteutetaan lähijaksoilla. Riippuu koulutuksen järjestäjästä millaista taustakoulutusta vaaditaan.

Mitä eroa seksuaalikasvatuksella ja -neuvonnalla sitten on?

Seksuaalikasvatus on lähtökohtaisesti ennaltaehkäisevää ja ryhmämuotoista toimintaa – ohjaamista, kasvattamista, valistamista ja jokseenkin myös neuvontaa. Seksuaalikasvatusta voidaan antaa ihan vauvasta vaariin. Seksuaalikasvatuksen tulisi alkaa antamalla seksuaalikasvatusta vauvaa odottaville vanhemmille.

Seksuaalineuvonta on lähtökohtaisesti korjaavaa työtä, jota tehdään yksilön tai pari- tai moniskunnan kanssa. Enkä tarkoita, että jonkin asian tulisi olla rikki, seksuaalineuvontaan voi hakeutua silloinkin kun ylipäätään haluaa keskustella jonkun kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Seksuaalineuvonnassa autetaan asiakasta löytämään ratkaisuja tilanteeseensa, annetaan lupa omaan seksuaalisuuteen, jaetaan tietoa asiakkaan asiaan liittyen, ohjataan ja neuvotaan.

Mitä eroa on seksuaalikasvattajan ja seksuaalineuvojan opinnoilla?

Olen itse suorittanut 30 op laajuisen seksuaalikasvatuskoulutuksen. Täysimittaisesta neuvojakoulutuksesta minulla ei ole kokemusta, sillä opiskelin seksuaalineuvojaksi erityisessä Silta-koulutuksessa, joka oli tarkoitettu seksuaalikasvattajille, jotka haluavat tehdä myös seksuaalineuvontaa. Tämä koulutus oli laajuudeltaan vain 15 op, sillä kasvattaja- ja neuvojakoulutus risteävät monilta osin ja monet sisällöt oli jo käsitelty. Silta-koulutuksessa keskityttiin neuvonnan menetelmiin, harjoitteluun, työnohjaukseen sekä myös sellaisiin aihesisältöihin, joita ei käsitelty seksuaalikasvatuskoulutuksessa tai jotka jäivät silloin hyvin vähälle käsittelylle. Isomman lopputyön sijaan laadittiin loppuessee.

Mitä koulutukset antoivat?

Itselleni seksuaalikasvatuskoulutus oli hyvin mullistava kokemus. Sain ensinnäkin ihan valtavasti uutta tietoa, mutta tärkeimpänä koen aiempaa voimakkaammin esiin herätellyn normikriittisyyden sekä ymmärryksen siitä, kuinka moninaisuuden huomiointi tulee näkyä ihan joka eri tasolla eikä koskaan voi tehdä kenestäkään mitään oletuksia.

Neuvojakoulutus vaikutti enemmän henkilökohtaisella tasolla ja tietenkin antoi hyvät työkalut neuvontatyön tekemiseen. Oma tavoitteeni oli ensisijaisesti syventää tietojani ja taitojani entisestään sekä saada valmius suorittaa myöhemmin myös seksuaaliterapian opinnot eikä niinkään alkaa heti tehdä seksuaalineuvojan työtä yksilövastaanottojen muodossa. Tarve lisäopinnoille on syntynyt doulatyön tekemisessä. Toivon voivani tulevaisuudessa palvella synnyttäjiä vieläkin monipuolisemmin. Terapiaopintoja odotan kuitenkin mielelläni vielä jokusen vuoden, sillä tiedän sen olevan hyvin intensiivinen kokonaisuus ja opintojen yhteydessä käydään myös oma terapiaprosessi ja kaivellaan kaikki menneet. Lapset saisivat olla jo vähän isompia ja itselläni töiden suhteen sellainen vaihe, että pystyn raivaamaan aikaa opiskelulle ilman stressiä taloudellisesta puolesta.

Kasvattajakoulutuksesta oli paljon hyötyä opettajan työssä. Taisi kuitenkin käydä niin, että hurahdin synnytysjuttujen lisäksi myös seksuaalisuuden maailmaan niin, ettei työni kieltenopettajana mitenkään enää voinut tarjota sitä, mitä oikeasti halusin tehdä. Itselleni koulutukset ovat mahdollistaneet elinkeinon itsenäisenä yrittäjänä.

Missä voi opiskella?

Seksuaalineuvojan opintoja tarjoaa hyvin moni eri taho ympäri Suomen. Seksuaalikasvatuksen kokonaisuutta tarjoaa toistaiseksi vain Sexpo-säätiö sekä keväällä aloittava Metropolian ammattikorkeakoulu. Seksuaaliterapiaopintoja on useammilla eri toimijoilla.

Itse olen tehnyt kaikki seksologian opintoni Sexpolla ja tulen tekemään varmasti myös terapiaopinnot. Muista koulutuksista minulla ei ole kokemusta, mutta olen kuullut hyvin monenlaisia kokemuksia ja näkemyksiä eri järjestäjien painotuksista ja koen, että olen tehnyt juuri oikean valinnan.

Miksi kannattaa opiskella?

Minusta seksologian opintoja tarvitsisivat ihan kaikki kohtaamis- ja asiakastyötä tekevät ihmiset. Monilla aloilla riittäisi suppeampikin koulutus, mutta erityisesti opetus-, kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla laajat kokonaisuudet antavat ihan valtavasti lisää valmiuksia kohdata asiakkaita ja ottaa seksuaalisuutta puheeksi. Kaikki opettajat tarvitsisivat perustietoja ja -taitoja, vaikkeivät juuri itse esim. terveystietoa opettaisikaan. Seksuaalikasvatus on niin paljon muutakin kuin lisääntymisbiologian opettamista – se on turvallisen tilan luomista kaikille oppilaille, puuttumista seksistiseen kielenkäyttöön ja häirintään, kaikkien oppilaiden huomioimista omissa sanavalinnoissaan, seksuaalisuuden teemojen linkittämistä omiin oppisisältöihin, välituntikeskusteluja vitun merkityksestä ja sitä, että on helposti lähestyttävä ja osaa tarvittaessa ohjata eteenpäin, jos oppilas uskaltaa tulla kertomaan esim. kokemastaan kaltoinkohtelusta.

 

Vastavalmistuneita seksuaalikasvattajia vuonna 2015 sekä Sexpon kouluttajista Patricia Thesleff ja Tommi Paalanen.

%d bloggaajaa tykkää tästä: