Kätilökoulutus täytti marraskuussa 200 vuotta. Mummuni Marjatta Pöyri opiskeli kätilöksi Helsingissä 1950-60-lukujen taitteessa ja sain tänään udella häneltä muistoja koulutuksesta ja työuran alusta blogiani varten. Hänen kokemuksensa sijoittuvat siis 200-vuotisen kätilökoulutuksen historian kolmannelle neljännekselle.

”Sillon oli kolmepäiväiset kokeet, oli kaikennäköistä kirjallista ja soveltuvuuskoetta. Hakijoista suurin osa oli keskikoulun käyneitä. Yhden muistan olleen kansakoulupohjalta. Muutama oli ylioppilaita. Valmistavan koulun jälkeen karsittiin vielä, eli jotkut joutuivat sitten lopettamaan kesken. Vasta sen valmistavan jälkeen mentiin osastolle töihin.

Ensin meidän kurssista osa asui Mannerheimintie 5:ssä ja osa asui sitten siellä Kätilöopiston liepeillä. Sieltä me muutettiin sitten sellaiseen Kätilöopiston hallintorakennukseen, jossa asui asuntolanhoitaja, joka sitten vahti meitä kuin haukka. Helvi Soila oli johtajattarena silloin ja hän asui kans samassa asuntolassa, eri kerroksessa kylläkin.

Asuntolassa oli kellonaika koska täytyi olla kotona ja sisällä, ja jos oli jossain ulkona, niin täytyi aina sinne vihkoon kirjoittaa nimensä ja kellonaika milloin oli tullut. Mari oli se asuntolanhoitajan nimi. Helvi Soila oli kyllä mukava, se tuli kerran ihan tavattoman myöhään, niin päästiin sen kanssa sisään. Uudella opistolla se Mari saattoi tulla huoneeseenkin. Kerran se tuli kun olin ollut yön synnytyshuoneessa ja nukuin. Toisen kerran oli korttipakka mulla jäänyt pöydälle, niin siihen oli jätetty lappu että ”nämä ei kuulu kätilöopiskelijan varusteisiin”. Olin kova pelaamaan pasianssia. Kerran salakuljetin serkkuni huoneeseeni, kun vaimonsa oli synnyttämässä. Silloin taisi olla jo toinen asuntolanhoitaja ja tainneet ne vihkosysteemitkin loppua.

Muistan, että sille Marille vietiin, ehkä se koski sitä, että oltais saatu olla illalla pidempään. Mä siitä sitten jouduin puhutteluun, mutta ei siitä mitään muutosta seurannut. En muista tarkkaan mitä asiaa me siinä ajettiin. Ehkä että oltaisiin saatu edes viikonvaihteessa olla pidempään ulkona.

positiooccipitalispubica

Kirjoja ei ollut, oli monisteita vaan, pääasiassa sitten ihan monisteista opiskeltiin ja mitä luennoilla tehtiin muistiinpanoja. Obstetriikasta ainakin oli Apajalahden luennot monisteena. Kätilöopiskelijat oli työvoimaa kun sinne osastoille tultiin. Siellä ei montakaan kätilöä ollu, ja sitten siinä vaiheessa kun oltiin synnytyshuoneessa töissä niin oli sellainen lista, nimilista ketä oli siellä synnytyshuoneessa työssä. Päivystäjä, joka oli yksi oppilaista, haki sitten sitä mukaan opiskelijan kun tuli synnyttäjä. Ja niin kauan oltiin sitten kuin synnytti, mutta oli siinä joku aika että sai vaihdon jos oli kestänyt, mutta se oli kyllä enemmän kuin kahdeksan tuntia. Joskus oli niin ettei kauheasti ehtinyt nukkua kun se lista kiersi niin nopeasti. Naistenklinikalla oltiin naistentautien osastolla, enkä muista oliko siellä joku synnytyshuoneessakin töissä. Naistentautien osastolla oltiin töissä, opetettiin pistämään suoneen. Silloin ei ollut mitään kertakäyttöneuloja. Neulat oli huonoja ja kun ei meinannut mennä, niin opetushoitaja vähän kädellä ojensi neulaa ja sitten pistettiin uudestaan.

valmiska%cc%88tilo%cc%88
Meidän kurssi oli ensimmäinen joka valmistui uudelta Kätilöopistolta silloin elokuussa 1960. Tammikuussa valmistui yksi kurssi, eli jos ei oltu ensimmäisiä niin ehkä toinen sitten. Kätilöopisto muutti maalis-huhtikuun paikkeilla. Koulutus kesti kaksi vuotta. 1958 aloitin syyskuussa ja sitten elokuussa 1960 valmistuin. En yhtään muista montako meitä oli mutta ainakin kolmisenkymmentä. Kätilöopisto oli ennen Tehtaankatu 1:ssä, ihan Neuvostoliiton lähetystön rajanaapurina. Synnyttäjiä jouduttiin opiston sisällä kuljettamaan paareilla, joissa oli pyörän pyörät, ja synnyttäjä laitettiin vällyjen väliin ja kuljetettiin sitten eri osastoille.

synnytyspoltot
Ensimmäinen synnytys. Luulen et se oli aika nuori ja sillä oli ensimmäinen synnytys, mutta siellä todettiin että hän oli synnyttänyt aikaisemmin semmoisen joka oli painanut 900 g ja se laskettiin synnytykseks kanssa. Se on jäänyt mieleen että se oli laskettu neuvolassa keskenmenoksi, mutta oliko se sitten syntynyt kuolleena vai kuollut synnyttyään, en muista. Muistan kun Heikki Pitkänen, professori, teki imukuppisynnytyksen ja mulla on muistikuva että se olis ollut ensimmäinen imukuppisynnytys mitä siellä tehtiin. Niihin aikoihin alettiin käyttää imukuppia. Ensimmäisessä synnytyksessä olin ollut jo pikkusiskoni synnytyksessä kun olin kuudentoista, niin ei se opiskelujen ensimmäinen synnytys tuntunut niin ihmeelliseltä, kun oli jo aiemmin ollut mukana.

Ensimmäinen työpaikka oli Lounais-Hämeen keskussairaala ja ei kyllä yhtään tuntunut että olis ollut valmis siihen työhön ja aika yksin siellä sai olla. Aamuisin oli kaksi kätilöä, mutta iltaisin vain yksi. Silloin sai hakea töitä ennen kuin oli edes valmistunut ja mut valittiinkin sinne jo ennen kuin valmistuin. Tietysti siinä oli ihan jälkeenpäin ajatellen ihan kaikenlaista. Kyllä mä yhden perätilasynnytyksen muistan. Lääkäri auttoi perätilat. Oli kesäaika ja joku kandidaatti oli sijaisena, ja sitten mä soitin sille että tulee, että täällä on perätila. Kyllä se sieltä sitten tuli, mutta tuli kun vauva oli jo syntynyt, kyllä mä sitten sain sen autettua. Muutaman perätilan työaikana autoin.

raskaudentoteaminen
Semmosen yhden jutun muistan, vaikka en tiedä enää hoidinko mä yhtään sen rouvan synnytystä. Se oli sitä aikaa kun tuli e-pillerit ja oli semmonen rouva joka synnytti ensimmäisensä ja hän oli ainakin neljänkymmenen jos ei pikkuisen päälle, sai kaksi poikaa ihan peräkkäin sitten. Lääkärille puhunut neuvolassa, että nyt nää riittää hänelle, hänellä on ikää jo sen verran. Lääkäri ei sitten sanonut miten niitä e-pillereitä käytetään. Aiemmin oli kaikki ehkäisyvälineet laitettu emättimeen niin ei hän tajunnut että pillerit olis pitänyt laittaa suuhun, ja niin se oli sitten taas kohta raskaana ja oli niin vihanen lääkärille että. Mutta kun sitten tuli synnytyksen aika ja saikin tytön niiden kahden pojan jälkeen niin ei harmittanut onneksi enää.

Olin kätilönä kymmenkunta vuotta suurinpiirtein. Vuoden 1969 lopussa synnytysosasto lakkautettiin Huittisissa. Olin mä Vammalassa yhtenä kesänä sen jälkeen vielä. Parasta oli se että kaiken vaivan ja kivun jälkeen se laps oli siinä, useimmiten kuitenkin oli sitten terve lapsi, joskus oli tietysti jotain. Täällähän yks ainoo keisarileikkaus tehtiin sinä aikana kun mä olin, mä en ollu siinä mukana ollenkaan. Ja yleensä sitten pienet lapset, jotka syntyi niin paljon ennenaikaisena, lähetettiin Helsinkiin Forssasta ja Huittisista Turkuun. Sitten oli semmonen kuljetuslaatikko mihin sai hapen johdettua sellaisesta pienestä happipommista. Rh-immunisaatiot hoidettiin muualla. Yhden kerran oli ABO-immunisaatio ja se vauva meni nopeasti keltaiseksi, sitä mä olin viemässä ja selvisi sitten. Tehtiin ilmeisesti verensiirto sitten.

Olisin sitten kai Vammalaan voinut mennä töihin mutten lähtenyt kulkemaan sitä matkaa, vaan Porissa opiskelin terveydenhoitajaksi ja olin sitten kouluterveydenhoitajana ennen kuin jäin eläkkeelle.”

%d bloggaajaa tykkää tästä: