Meillä on jokaisella matka kuljettavanamme ja tienristeyksiä tupsahtelee eteen jatkuvasti. Kaiken siihenastisella matkallamme oppimamme perusteella valitsemme seuraavan polun jota lähdemme kulkemaan. Joskus edessä on umpikuja ja palataan takaisin tienristeykseen tai sitten rämmitään oikein kunnolla off roadilla. Joskus tekee mieli palata vaikka polku jatkuisikin ja valita toinen tie – niinkin voi käydä, että se toinen tie risteää kyllä kohdallesi vielä toista kautta, kun vain odotat oikeaa hetkeä. On myös polkuja, joilta ei voi kääntyä pois, vaan ne on kuljettava seuraavaan risteykseen asti, etkä koskaan voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisitkin valinnut toisen reitin.

Mille tahansa polulle lähditkin, saat kokea siitä onnistumisen tunnetta, iloa, tyytyväisyyttä, ylpeyttä tai pettymystä, vaikka vihaakin, surua, haikeutta. Joskus tapahtumiin liittyy niin myönteisiä kuin kielteisiä tuntemuksia. Tunteet voivat olla hyvin erilaisia itse tapahtumahetkellä ja jälkikäteen, sillä myöhemmin pidemmän tien tallanneena ja viisastuneena saatamme herkästi alkaa sättiä silloista itseämme. Suotta, sillä kukin on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla kaiken sillä hetkellä saatavilla olevan tiedon ja itsetuntemuksen sekä ympärillä vallitsevien olosuhteiden pohjalta. Anna itsellesi anteeksi se, mitä et tiennyt ennen kuin opit sen, kuten Maya Angelou on sanonut.

Kun me kaikki kuljemme omia polkujamme, ovat tiet vanhemmaksikin hyvin moninaisia. Emme koskaan voi tietää, millaista lastia toinen repussaan oikeastaan kantaa. Vuorovaikutuksessa itsemme, yhteiskunnan, menneiden sukupolvien ja aikalaistemme kanssa saamme vaikutteita ja ajatuksia, joista poimimme meille sopivimmat matkaeväiksi ja loput jätämme matkan varrelle. Erilaiset asiat ovat eri ihmisille tärkeitä ja merkityksellisiä ja sen vuoksi on täysin mahdotonta sanoa, että jokin tietty asia ihmisen elämässä olisi onnistuminen tai pettymys. Merkityksellistä on kuulla toisen ihmisen kokemus ja tunteet ja ottaa ne todesta ja olla peilaamatta niitä omiin käsityksiin, kokemuksiin ja mielipiteisiin ainakaan sen toisen ihmisen kuullen. Kaikenlaisiin vanhemmuuteen liittyviin tapoihin, valintoihin, kokemuksiin ja tunteisiin tulisi suhtautua erityisellä herkkyydellä ja kunnioittaa toisen ihmisen kokemusta.

Älä siis, äiti, häpeä
sitä että olit raskausaikana masentunut ja stressaantunut
sitä että raskausaikana hehkuit elämäsi suurinta onnea ja näytit sen muillekin
sitä että ilman sen kummempaa valmistautumista odotit miten elämä mahtaa muuttua
sitä että ajattelit että sinulle ei millään muulla ole väliä kuin sillä että sinä ja vauva selviätte hengissä
sitä että sinulle tehtiin vauvasi hengen pelastanut sektio ja koet pettymystä ja surua synnytystavasta

sitä että halusit synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja siinä epäonnistuessasi koit pettymystä
sitä että tiesit jo alusta alkaen haluavasi kaiken mahdollisen lääkkeellisen helpotuksen
sitä että ilmaisit omia tarpeitasi, halujasi ja toiveitaisi oman ja vauvasi hyvinvoinnin nimissä
sitä että sait juuri sellaisen synnytyksen kuin olit toivonutkin
sitä että sinulle oli tärkeää tavoitella WHO:n suosituksia imetyksen kestosta ja saavutit ne
sitä että imetitkin lastasi paljon pidempään kuin olit etukäteen ajatellut ja ehkä ääneenkin sanonut
sitä että et halunnut edes kokeilla imetystä lapsesi kanssa
sitä että teit aivan kaikkesi imetyksen jatkumiseksi, lopulta löit hanskat tiskiin ja suret sitä yhä
sitä että imetit lastasi niin kauan kuin se sattui jatkumaan ja olet siihen täysin tyytyväinen
sitä että pidät välillä älypuhelimen avulla yhteyttä ulkomaailmaan imettäessäsi vauvaasi
sitä että teet töitä lapsen päiväunien aikana
sitä että katsot lempisarjojasi lapsen päiväunien aikana
sitä että otat päiväunet lapsen päiväunien aikana
sitä että lapsesi on kotihoidossa mahdollisimman pitkään
sitä että lapsesi aloittaa päivähoidon kun ei vielä ole oppinut kävelemäänkään
sitä että innostut lastenvaatteista ja pukeudut itsekin mätsääviin vaatteisiin
sitä että et voisi olla vähempää kiinnostunut siitä miltä lapsesi vaatteet näyttävät kunhan ovat ehjät
sitä että nukutat lapsesi illalla rinnalle
sitä että nukutat lapsesi illalla omaan sänkyynsä
sitä että nukutat lapsesi illalla vaunulenkillä
sitä että nukutat lapsesi illalla kantovälineeseen
sitä että rakastat touhuta, puuhata ja askarrella uusia juttuja joka päivä
sitä että et halua osallistua lasten leikkeihin
sitä että otat välillä lomaa koko perheestäsi

sitä että viet lapsen joulumyyjäisiin kaupasta ostettuja keksejä
sitä että vanhemmuus on sinulle pakahduttavin asia maailmassa
sitä että vanhemmuus on sinulle yksin elämän osa-alue muiden joukossa
sitä että olet juuri se joka olet ja tunnet juuri sitä mitä tunnet

Saitte ehkä ajatuksesta kiinni? Aikamuotoja voi muuttaa omaan tilanteeseen sopiviksi ja listaa jatkaa loputtomiin.

Muista, että sinulla ei ole mitään syytä hävetä sitä mitä teit tai jätit tekemättä eikä sitä, minkälainen kokemus siitä sinulle muodostui ja mitä tunsit asiasta sillä hetkellä ja mitä tunnet nyt jälkikäteen. Älä häpeä myöskään sisältäsi kumpuavaa häpeän tunnetta, mutta älä anna muiden osoittaa mitä sinun tulee hävetä.

Ole itseäsi kohtaan armollinen ja rakastava, ja voit olla sitä muitakin kohtaan. Ruokitaan rakkautta, ei häpeää.

Syyllistytkö toisten ihmisten kokemuksista ja tuntemuksista? Voi olla, että sinulla on vielä käsiteltävää omissa kokemuksissasi. Ota yhteyttä, mikäli kaipaat doulaa polullesi. Voit olla missä tahansa vaiheessa matkantekoasi.

Kuvat: Sari Mattsson

%d bloggaajaa tykkää tästä: